Olen seurannut keskustelua siitä kuinka pieniä kyläkouluja lakkautetaan ja lapsia siirretään isompiin yksiköihin. Joissain yksittäisissä tapauksissa tuo voi olla ainoa looginen ratkaisu, mutta tavoitteena pitää olla pienemmät yksiköt eikä isot laitosmaiset koulut vaikkakin sieltä ehkä löytyy parempi jumppasali tai luokkahuoneet.
Pieniä kouluja lakkautetaan, kun ajatellaan (ei siis tiedetä), että koulussa ei tulisi olemaan riittävästi koululaisia. Yhdistämisen ajatuksena on saada säästöjä, mutta se ei ole ainoa mittari. Olen ollut työtehtävissä määrittelemässä mittareita isoille yrityksille ja todennut, että mittareita tarvitaan paljon ja pitää olla hyvin tarkka siitä, että ne mittaavat asioita yksiselitteisesti.
Millaisia mittareita tarvitaan rahan lisäksi?
- Oppilaiden, vanhempien ja opettajien tyytyväisyys
- Onko koulussa rauhallista vai rauhatonta
- Voiko koulussa rauhassa keskittyä opiskeluun
- Koulun etäisyys kodista
- Lasten koulumenestys (iso vs. pienikoulu)
- Häiriö tilanteiden määrä
Yleisesti tiedetään, että kaikissa ikäluokissa pahoinvointi on lisääntynyt. On aika tehdä retrospekti (kuten yritysmaailmassa) ja katsoa mitä on tehty aiemmin oikein, mitä on tehty väärin ja miten tilanne korjataan. Vihoviimeinen virhe on luoda ympäristö, jossa kaikki voivat huonosti ja syrjäytyminen lisääntyy. Väittäisin, että luomalla lapsille turvallinen ja rauhallinen oppimis-, asuinympäristö myös syrjäytyminen ja häiriöt kunnassa vähentyy. Tämä on alue, jossa näen valtavasti tehtävää jotta nykyisenlainen trendi saadaan ensin katkaistua ja sen jälkeen tilanteen korjaaminen.
Ei tehdä pahaa lapsille vaan tarjotaan paras mahdollinen kasvu- ja oppimisympäristö.
Petri
Petri Kolmonen 