Hallituksen tasa-arvo ohjelmassa 2020-2023 kerrotaan, että Suomi olisi tasa-arvossa lähellä maailman kärkeä. Väite on paikkansapitämätön, jos tasa-arvon mittaamiseen otetaan myös miehet ja pojat mukaan. Tässä tilastossa Suomi on vasta sijalla 72 (BIGI, 2019). Muutenkin ohjelma painottuu liiaksi naisten sekä tyttöjen ongelmiin osin kyseenalaisin lähtötiedoin. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään yhtenä suurimpana ihmisoikeusongelmana. Kaikenlainen väkivalta on toki tuomittavaa, mutta tilastokeskuksen tilastoista selviää, että miehet kokevat hieman enemmän törkeää parisuhdeväkivaltaa, kuin naiset. Sairaalahoitoa vaativista parisuhdeväkivallan uhreista miehiä on kaksi kertaa enemmän, kuin naisia josta voi päätellä, että miesten ilmoittamiskynnys on naisia korkeampi.
Korona nähtiin ennenkaikkea naisiin kohdistuvana ongelmana vaikka Koronaan kuolleista miehiä on enemmistö.
On tärkeää, että samasta työstä maksetaan sekä naisille, että miehille samaa palkkaa. Kuitenkin palkkaero muodostuu pääosin työelämän segregaatiosta joten on tärkeää kannustaa sekä miehiä, että naisia hakeutumaan aloille jossa kyseinen sukupuoli on vähemmistönä. Ohjelmassa ei ole myöskään otettu huomioon miesten lyhyempää elinikää joka pienentää valtion eläkemenoja.
Eikö kukaan pidä outona, että Tasa-arvolain mukaisesti valtion-,kuntien- ja valtio omisteisten yhtiöiden on noudatettava sukupuolikiintiöitä jota nyt halutaan laajentaa pörssiyhtiöiden hallituksiin, mutta itse tasa-arvoa edistävät toimijat kuten STM Tasa-arvoyksikkö tai THL Tasa-arvotiedon keskus koostuu lähes yksinomaan naisista?
Hyvää ohjelmassa on perhevapaauudistus 6+6+6 joka toivottavasti myös lisää isyyden arvostusta. Vaikka isät eivät käytä perhevapaita täysimääräisesti on Suomi kuitenkin ainoa maa maailmassa, jossa isät viettävät aikaa lasten kanssa enemmän, kuin äidit (OECD). Samoin kiitosta saa huomio, että köyhyysriski on suurin yhden vanhemman perheissä joka on kolminkertainen verratessa kahden vanhemman perheisiin. Kiitosta saa myös huomio poikien ja tyttöjen oppimiserosta joka on OECD maiden suurin.
Ohjelmassa todetaan, että vuoroasumisesta olisi niukasti tietoa on totaalisen väärä. Otetaan vaikkapa Phd. Malin Bergström joka on tutkinut kokonaisia ikäluokkia 172.000 lasta tai Professori Linda Nielsen joka on koostanut meta-analyysin 60 eri vuoroasumistutkimuksesta. Vuoroasuminen on ylivoimaisesti paras vaihtoehto lapsen hyvinvoinnnille sekä vähentää psykosomaattisia oireita. Eriarvoistavista termeistä tulisi luopua, sillä käräjäoikeuden ensikäsittelyissä lapsenhuollosta päätettäessä lähivanhemmuus annetaan äidille 87% ja etävanhemmuus isälle 13%, kun pitäisi puhua luonaolosta (Palo-Repo tilastoanalyysi, Optula).
Miksi uusi lapsenhuoltolaki joka astui voimaan 1.12.2019 sivuutti täysin Euroopan Neuvoston suosituksen vuoroasumisesta eron jälkeisenä lähtökohtana (resoluutio 2079, 02.10.2015). Euroopan Neuvosto kuuli laajasti asiantuntijoita ja suositteli kaikille jäsenmaille tekemään vuoroasumisesta ensisijaisen asumismuodon erolapsille. Yksikään jäsenmaa ei vastustanut.
Jos Suomi todella haluaisi olla tasa-arvon kärkimaa tulisi ohjelmassa keskittyä tasapuolisesti sekä miesten, että naisten ongelmiin.
Lähde:
Petri Kolmonen
Lasten oikeudet ry pj
Petri Kolmonen 