Suomella ollut vaikeuksia noudattaa lapsen oikeuksien sopimusta

Lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 30 vuotta, ja lapsen oikeuksien päivää vietetään 20.11.

Suomi allekirjoitti lapsen oikeuksien lainvoimaisen sopimuksen jo vuonna 1991, mutta Suomella on ollut vaikeuksia noudattaa sopimusta, josta osoituksena YK lapsen oikeuksien komitean toistuvat moitteet, jotka liittyvät lapsen oikeuksien sopimuksen tuntemiseen sekä lapsen edun periaatteen noudattamiseen.

Samoin on tullut moitteita lapsen puutteellisesta kuulemisesta sekä mielipiteen selvittämisestä.

”Lainsäätäjien olisi tullut huomioida paremmin laaja tutkimustieto vuoroasumisesta ja sen vaikutuksista lapsen hyvinvointiin sekä noudattaa Euroopan neuvoston suositusta vuoroasumisesta.”

Lainsäätäjien olisi tullut huomioida paremmin laaja tutkimustieto vuoroasumisesta ja sen vaikutuksista lapsen hyvinvointiin sekä noudattaa Euroopan neuvoston suositusta vuoroasumisesta.

YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin vaatinut, että tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tulisi tehostaa pyrkimyksiä varmistaa, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa, ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti.

Myös kaikkien tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten tulisi perustaa tuomioidensa ja päätöstensä oikeudelliset perustelut tähän periaatteeseen.

Suomella oli mahdollisuus korjata lainsäädäntöä paremmin huomioimaan lapsen oikeudet ja lapsen etu kolme vuotta kestävässä lainvalmistelutyössä, josta tuloksena 1.12.2019 voimaan astuva uusi laki lapsenhuollosta ja tapaamisoikeudesta.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan erittäin tärkeät muutokset jäivät tekemättä, kuten vuoroasumisen muuttaminen eron jälkeiseksi lähtökohdaksi, vanhempien hyvän käytöksen palkitseminen, eriarvoistavista lähi-/ etävanhempi termeistä luopuminen sekä vanhempien kohtelu taloudellisesti oikeudenmukaisemmalla tavalla.

Lainsäätäjien olisi tullut huomioida paremmin laaja tutkimustieto vuoroasumisesta ja sen vaikutuksista lapsen hyvinvointiin sekä noudattaa Euroopan neuvoston suositusta vuoroasumisesta.

Vastaavanlainen laki otettiin viimeksi käyttöön kahdessa Yhdysvaltain osavaltiossa, jonka tuloksena huoltajuuskiistat, kustannukset sekä väkivaltaväitteet vähenivät ja lasten hyvinvointi parani.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa Suomelle langettavia päätöksiä enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Eikö ihmisoikeudet ole tärkeät Suomelle?

Petri Kolmonen

puheenjohtaja

Lastenoikeudet ry

https://www.kaleva.fi/lukijalta/mielipiteet/suomella-ollut-vaikeuksia-noudattaa-lapsen-oikeuksien-sopimusta/830394/

Lapset tarvitsevat isää

Uusi lapsenhuoltolaki astuu voimaan 1.12.2019 ja isillä oli kovat odotukset, että vanha yli 30 vuotta vanha laki perusteellisesti uusittaisiin vastaamaan paremmin tämän päivän olosuhteisiin ja laajaan tutkimustietoon, mutta niin moni isä joutui katkerasti pettymään. Erittäin tarpeellisia uudistuksia olisi ollut vuoroasumisen muuttaminen eron jälkeiseksi lähtökohdaksi, vanhempien hyvän käytöksen palkitseminen, eriarvoistavista lähi-/ etävanhempi termeistä luopuminen sekä vanhempien kohtelu taloudellisesti oikeudenmukaisemmalla tavalla. Kaikki nämä erittäin tarpeelliset muutokset jäivät tekemättä. Vastaavanlainen lakimuutos on tehty kahdessa Yhdysvaltain osavaltiossa jonka seurauksena huoltajuuskiistat-, kustannukset- ja väkivaltasyytökset vähenivät sekä lasten ja perheiden hyvinvointi paranivat. Nyt vastaavanlaista lakimuutosta suunnitellaan 20.ssa osavaltiossa.

Tiedämme rikostilastoista, että isättömyys johtaa rikoksiin, aggressiivisuuteen ja suoranaisiin hirmutekoihin. Vaikuttaisi siltä, että päättäjämme eivät ole tietoisia kuinka massiivisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta on kyse, kun rakenteellisesti syrjimme isiä. Erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa syntyvyys on historiallisen alhainen ja jopa pienten lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet tulisi isät ottaa mukaan tasavertaisina vanhempina.

Ei ole olemassa tieteellistä perustetta isien syrjimiseen vaan vanhakantaisia ennakkoluuloja ja myyttejä. Oikeudessa on yleistä valehtelu ja vanhemman mustamaalaaminen, koska siitä ei koidu seuraamuksia. Edes kiintymyssuhdeteoria ei tue isien syrjintää. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan lapset ovat hieman enemmän kiintyneitä omaan isäänsä, kuin äitiinsä (Van Ijzendoornja de Wolff, 1997) ja suomalaiset isät viettävät eniten aikaa lasten kanssa koko maailmassa jopa äitejä enemmän (OECD).

Olkaamme ylpeitä suomalaisista isistä ja hyvää isänpäivää kaikille korvaamattomille iseille! 

Petri Kolmonen

Lasten oikeudet ry, pj

Erolapset voivat huonosti

Elämme maailmassa, jossa vuoroasuminen yleistyy kovaa vauhtia, mutta Suomessa lainsäädäntö ja viranomaisten käytännöt eivät tätä tue. Ruotsissa yli puolet uusista erolapsista elävät vuoroasumisessa ja Kentuckyn sekä Arizonan osavaltioissa uusilaki lapsenhuollosta jossa lähtökohtana pidetään vuoroasumista on jo nimetty vuoden parhaaksi lakimuutokseksi joka on mm. vähentänyt huoltajuusriitoja, kustannuksia, väkivaltasyytöksiä ja lapset voivat paremmin, kun aika jakaantuu tasapuolisesti vanhempien kesken. Tällä hetkellä 20 osavaltiota on ottamassa käyttöönsä samankaltaisen lainuudistuksen.

Vuoroasumista on tutkittu paljon mm. Linda Nielsenin 60 vuoroasumistutkimuksen meta-analyysi tai vaikkapa Malin Bergströmin tutkimukset jossa hän on tutkinut kokonaisia ikäluokkia 172000 lasta. Tulokset ovat selkeitä. Vuoroasuvat lapset voivat parhaiten kaikilla mittareilla mm. kokevat vähiten stressiä, psykosomaattisia oireita, voivat parhaiten fyysisesti, psyykkisesti sekä sosiaalisesti. Samoin heillä on pienin riski mielenterveydenongelmiin.

Jos asiaa tarkastellaan kiintymyssuhdeteorian kannalta, johon tietyt suomalaiset asiantuntijat ovat mieltyneet niin tulokset ovat myös selkeitä. Van Ijzendoornja de Wolff (1997) analysoivat 14 tutkimusta, joiden aineistoissa oli yhteensä 950 perhettä. Hiukan alle puolessa perheistä (45%) lapsen suhde kumpaankin vanhempaan oli turvallinen. Muut kolme vaihtoehtoa olivat melko tasaisesti edustettuina: turvaton suhde molempiin 17%, turvallinen suhde äitiin ja turvaton isään 18% ja turvaton suhde äitiin ja turvallinen isään 20%.

Tutkimuksen mukaan lapsen ensisijainen kiintymyssuhde isään oli hieman äitiä korkeampi. Kun tiedetään, että suomalaiset isät viettävät aikaa lapsen kanssa eniten koko maailmassa jopa äitejä enemmän niin oletus on, että suomessa tilanne on vähintäänkin samanlainen, kuin kansainvälisessä tutkimuksessa. Tutkimuksessa havaittiin, että kiintymyssuhteiden katkeamiset ja muut vaikeat lapsuudentapahtumat, joista vanhempien avo- tai avioero on keskeisin lisää useiden tuoreiden tutkimusten mukaan myös aikuisiän pessimismiä ja masentuneisuutta. Nämä lapsuuden tapahtumat altistavat myös muille aikuisiän riskitekijöille kuten runsaalle alkoholinkäytölle, vähäiselle sosiaaliselle tuelle ja koetulle stressille. Tästäkin kiintymysuhdetutkimuksen näkökulmasta on erityisen tärkeää, että vanhempia tuetaan ylläpitämään läheisiä suhteita lapsiin ja viranomaisten tulisi välttää kaikintavoin tuota suhdetta vahingoittamatta.

Suomessa oikeudenpäätökset ovat täydellisessä ristiriidassa tutkimustiedon kanssa. Suomessa käräjäoikeuden ensikäsittelyssä lähioikeus määrätään äidille 87% ja melko normaali käytäntö on myös antaa tapaamisoikeus vain joka toinen viikonloppu tai parhaassa tapauksessa 5 päivää kahdessa viikossa.

Lasten mielenterveydenongelmat ovat kasvaneet voimakkaasti ja tämä kehitys on pysäytettävä uudistamalla lainsäädäntöä tutkimustiedon mukaiseksi.

https://www.aamulehti.fi/a/b3647e61-a06e-4411-8299-efa776f45aa4?c=1536306568605

Huoltajuuspäätöksiä annetaan löysin rantein

YK:n lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti moittinut Suomea siitä, että lapsen oikeuksien sopimus tunnetaan huonosti eikä lapsen etua pidetä ensisijaisena ratkaisuperusteena. Samoin moitetta on tullut lapsen kuulemisesta joka on ollut puutteellista.

Myös korkein oikeus on omissa ratkaisuissaan kiinnittänyt ongelmaan toisinaan huomiota ja todennut, että alioikeuksien valmistelutyö on ollut puutteellista eikä lapsen oikeuksia ja ihmisoikeuksia ole riittävästi huomioitu. Vuoden 2015 väitöskirjassaan OTT Anja Hannuniemi kirjoittaa, että hyvin paljon lapsia annetaan väärälle vanhemmalle osin riittämättömien selvitysten, osin esimerkiksi uskomusten takia.

Sanna Koulu puolestaan kertoo väitöstutkimuksessaan 2014, että vaikka lapsen etu näkyy esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuissa fraasitasolla, päätöksiä tehdään rutiininomaisesti huomioimatta sitä. Koulu kutsuu vanhemman hoivaa lasta kohtaan oikeuksien sokeaksi pisteeksi, vaikka hoiva vaikuttaa lapsen kehitykseen oleellisesti. Siksi ennen huoltajuuspäästä tulisi pyrkiä selvittämään miten paljon lapsi on saanut vanhemmalta aikaa ja huomiota, onko vanhempi läsnäoleva vanhempi joka kuuntelee, lohduttaa, leikkii sekä huomioi lapsen tarpeet. Tätä tarkoitusta varten tulisi myös lasta kuulla asiantuntevasti. Sanna Koulun väitöskirjan johtopäätöksiin kuuluu lisäksi, että lapsen etua tulisi avata laissa ja kirjata erityisesti hoivan merkitys lakiin. Toisaalta voisi myös kysyä onko lapsenetu ainoa oikea ratkaisuperuste, kun tutkitusti lapselle on tärkeää säilyttää hyvä suhde molempiin vanhempiin. Lapsenedun löyhä tulkinta sekä lähihuoltajuuden korostaminen johtaa väistämättä kilpailutilanteeseen joka ei ole lapsenedun mukainen. Osalla vanhemmista saattaa myös olla väärä motiivi saada lapsen lähihuoltajuus, koska vanhempi hyötyy siitä taloudellisesti.

Jos oikeus on päätynyt väärään ratkaisuun on sitä hyvin vaikeaa saada korjattua suomalaisessa kulttuurissa. Helsingin hovioikeus muuttaa vain nelisen asumisratkaisua vuodessa. Tämä johtaa turhiin, pitkittyneisiin ja kalliisiin huoltajuusriitoihin joka kaikki on poissa lapsen hyvinvoinnista.

Yksiselitteisempi laki, joka huomioisi molempien vanhempien tärkeyden lapsen elämässä ja joka pohjautuisi laajoihin tutkimuksiin vuoroasumisesta, voisi tätä epäkohtaa korjata. Tutkitusti lapsen hyvinvoinnille tärkein tekijä on vanhemman ja lapsen välinen suhde sekä vanhemman osallisuus lapsen arjessa. Jos aika jakautuu epätasaisesti lapsen ja vanhempien välillä on riski siihen, että lapsen ja vanhemman välinen suhde kärsii ja vanhempi ei pääse osalliseksi lapsen arjessa. Nämä tekijät tulisi tuomareiden paremmin huomioida, kun uusi lapsenhuolto ja tapaamisoikeus laki astuu voimaan 1.12.2019. Uudessa laissa sentään huomioidaan vuoroasuminen, mutta painotetaan tutkimustiedon vastaisesti, että vanhempien tulisi olla erityisen sopuisia tai vuoroasuminen ei sopisi pienille lapsille.

Professori Edward Kruk on todennut, että lain tulisi olla yksiselitteinen ja lähtökohtaisesti tulisi pyrkiä maksimoimaan lapsen aika molempien vanhempien kanssa. Vuoroasumisesta voitaisiin poiketa vain, jos on näyttöä lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai laiminlyönnistä. Yleisin väkivallan muoto lasta kohtaan on laiminlyönti joka korostaa Sanna Koulun havaintoa hoivan merkityksestä. Samoin voitaisiin poiketa, jos on olemassa muita konkreettisia syitä jotka eivät mahdollista vuoroasumista. Tällainen voisi olla vaikkapa vanhempien välinen pitkä etäisyys. Laki joka pyrkii maksimoimaan luonaoloajan molempien vanhempien luona löytyy Arizonasta sekä Kentuckysta josta on saatu hyviä kokemuksia mm. vähentyneinä huoltajuusriitoina, -kuluina sekä lisääntyneenä lasten hyvinvointina. Vastaavanlaista lakia suunnitellaan käyttöönotettavaksi 20 osavaltiossa.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta Suomi kuuluu Euroopan heikoimmin suoriutuviin maihin. Tilanteen koheneminen edellyttää tuomareiden ja sosiaalityöntekijöiden koulutusta. Päätösten laatua pitäisi myös seurata, kunnes lasten oikeudet ja lapsenetu paremmin huomioidaan oikeuden ratkaisuissa. Ongelman laajuus on mittava, koska lähes puolet avioliitoista päätyy eroon. On sekä kansantalouden, että ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että sijoitamme lapsiimme.

Lapsemme ovat meidän tulevaisuutemme, joten miksi heidän tulevaisuutensa pilataan huoltajuuspäätöksillä, jotka pahimmillaan sotkevat koko lapsen elämän?

Petri Kolmonen

Lasten oikeudet ry

puheenjohtaja

Ei päätöstä pakolaisten vastaanottamisesta – hyvinvointilautakunta perää lisätietoja jo kunnassa olevien kotoutumisesta

Nurmijärven hyvinvointilautakunta ei vielä tehnyt päätöstä pakolaisten ottamisesta kuntaan vuoden 2019 jälkeen. Asia oli tiistaisen kokouksen esityslistalla, mutta se palautettiin yksimieliseksi uudelleen valmisteltavaksi.

Samalla lautakunta hylkäsi päätösesityksen, jonka mukaan kunta ottaisi vuoden 2019 jälkeen vastaan 10–15 kiintiöpakolaista joka toinen vuosi.

Syynä yksimieliseen päätökseen oli se, että lautakunnan jäsenet kokivat jo kunnassa olevien pakolaisten kotoutumisen etenemisestä esitetyt selvitykset puutteellisiksi.

Kun kunnanvaltuusto vuonna 2014 päätti pakolaisten ottamisesta Nurmijärvelle se edellytti, että ensimmäisen vastaanottoerän jälkeen arvioidaan kotoutumisprosessin onnistumista sekä päätetään kanta tuleviin pakolaiskiintiöihin hyvissä ajoin ennen vuotta 2019.

Vuosi 2019 liittyy kunnan ja Ely-keskuksen sopimukseen, jonka mukaan Nurmijärvelle otettaisiin 20–25 pakolaista myös vuonna 2019. Näin kunnanvaltuusto päättikin marraskuussa 2018.

– Hyvinvointilautakunnan jäsenet ovat nähneet jo aikaisemmin kotoutumisselvityksen puutteelliseksi. Siinä on kysytty henkilöiltä itseltään, miten kotoutuminen on sujunut, eikä siinä ole numeraalista tietoa, kertoo hyvinvointilautakunnan jäsen Petri Kolmonen (kesk.).

Myös Kolmonen itse kaipaa numeraalista tietoa.

– Meidän pitää pystyä perustelemaan kuntalaisille, että pakolaisten vastaanotto tässä taloustilanteessa on järkevää. Kun harkinnanvaraisia palveluja mahdollisesti leikataan ja vähennetään ja kunnassa on meneillään Nuuka-ohjelma, kuntalaisilla on oikeus tietää pakolaisten aiheuttamista kuluista. Avoimuus on tärkeä asia, Kolmonen sanoo.

Hän muistuttaa vielä, että valtio korvaa pakolaisten kolmen ensimmäisen vuoden kotouttamisesta koituvat kustannukset kunnille. Tärkeää Kolmosen mukaan onkin tietää, millaisia kuluja kunnan maksettavaksi näiden alkuvuosien jälkeen tulee.

Kolmonen vaatikin kokouksessa yksilöimätöntä numeraalista tietoa esimerkiksi siitä, ovatko 2015 Nurmijärvelle tulleet pakolaiset nyt työllistyneitä, tukityöllistettyjä vai opiskelijoita sekä mikä heidän suomen kielen taitonsa on.

– Nämä tiedot kertovat siitä, minkälaisella todennäköisyydellä he tulevat saamaan töitä Suomesta. Jos henkilöstatus on heikko, oletusajatus on, että henkilö tulee rasittamaan kunnan taloutta kolmen vuoden jälkeen, Kolmonen sanoo.

Nurmijärven kunnan maahanmuuttokoordinaattori Saara Marjasvaarakertoo tämän lehden sivulla 7 Lukijan kynästä-palstalla antamassaan vastineessa pakolaisten kotoutumisesta.

https://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/796313-ei-paatosta-pakolaisten-vastaanottamisesta-hyvinvointilautakunta-peraa-lisatietoja

Hallituksen lapsiperhestrategia

Uuden hallituksen strategia perustuu tietoon ja tutkimukseen sekä edistää lapsenoikeuksien sopimuksen toimeenpanoa. On hienoa, että uusi hallitus painottaa tiedon, tutkimuksen ja lapsenoikeuksien sopimuksen merkitystä luodessaan lapsistrategiaa.

1.12.2019 voimaan astuva uusi lapsenhuolto- ja tapaamisoikeuslaki ei ottanut riittävästi huomioon tutkimustietoa liittyen vuoroasumiseen. Vuoroasumisen edut ovat kiistattomat ja parhaiten vastaa lapsen oikeuteen hänen molempiin vanhempiin. Tästä syystä lain lähtökohtana tulisi olla tasapuolinen luonaoloaika molempien vanhempien luona eron jälkeen ja vain painavista näyttöön perustavista syistä tuosta järjestelystä voitaisiin poiketa. Tällainen laki on ollut voimassa Belgiassa jo vuodesta 2006. Yleinen trendi maailmalla on siirtyä tasapuoliseen luonaoloaikaan uuden tutkimustiedon mukaisesti. Tämä vähentäisi riitoja, kohtelisi vanhempia oikeudenmukaisemmin, turvaisi lasten hyvinvoinnin sekä tasapuoliset olosuhteet kahdessa kodissa.

Toivoisin hallituksen myös kyseenalaistavan oikeusministeriön esityksen vuoroasumisen kriteeristä joka olisi vähintään 40% luonaoloaika vanhemman luona. Tämä ei ole kansainvälisen yleisemmän kriteerin mukainen, jossa vuoroasumiseen rinnastetaan vähintään 35% luonaoloaika. Oikeusjärjestelmämme tuottaa edelleen lapsen oikeuksien vastaisia päätöksiä ilman näyttöön perustuvia syitä. Tämä johtuu lakimme vanhakantaisuudesta joka ei edes tunne vuoroasumista ja pakottaa tuomarin valitsemaan ns. lähivanhemman ja epätasaisen luonaolojaon vaikka se vaatisi perhettä tuntemattoman tuomarin omia käsityksiä. Yksiselitteinen laki kohtelisi myös ero perheitä yhdenvertaisemmin.

 

Lasten oikeudet ry

Petri Kolmonen

Vuoroasuminen lisää lapsen hyvinvointia

Ensinnäkin haluan kiittää uutta hallitusta siitä, että se otti hallitusohjelmaan kahden kodin mallin, joka mahdollistaa vuoroasuvan lapsen rekisteröimisen kahteen tosiasialliseen osoitteeseen. Tämä lisää erovanhempien oikeudenmukaisempaa kohtelua sekä vähentää riitoja. Tämä on iso askel kohti tasaveroisempaa vanhemmuutta sekä lapsen oikeutta molempiin vanhempiin.

Lapsenhuoltolakia uudistettiin, mutta ei riittävästi, jotta lapsen täysimääräinen oikeus molempiin vanhempiin toteutuisi. Kuultaviksi valikoitiin asiantuntijoita, joiden tietämys vuoroasumisesta  oli riittämätöntä. Eräs asiantuntijoista ei ollut edes kuullut alan tutkimuksista. Toinen taas oli varoitellut lasten stressaantumisesta vetomalla tunnetun avioerotutkijan, Mavis Hetheringtonin, nimeen, muttei ilmeisesti tiennyt, että Hetherington oli vasta allekirjoittanut 0-4-vuotiaiden lasten vuoroasumista puoltavan hyvin laajan tutkimuskatsauksen.

Totuus on, että vuoroasumista on tutkittu suhteellisen paljon kansainvälisesti ja tästä todisteena ovat mm. Linda Nielsenin 60 vuoroasumistutkimuksen meta-analyysi tai vaikkapa Malin Bergströmin tutkimukset, joissa hän on käyttänyt aineistona jopa kokonaista ikäluokkaa, 170.000 lasta.

Tutkimukset ovat lähes yksimielisiä siitä, että tasapuolinen asuminen molempien vanhempien luona lisää lapsen hyvinvointia sekä vähentää psykosomaattisia ongelmia.

Kriitikot ovat väittäneet, että vuoroasuminen ei soveltuisi tapauksiin, jossa vanhemmat ovat riitaisia tai lapset alle kolmivuotiaita, mutta myös tämän  ovat tutkimukset kumonneet. Eihän vanhempien tarvitse eron jälkeen olla ystäviä, kunhan lapseen liittyvä kommunikointi sujuu vaikka viesteillä. Kiintymyssuhde puolestaan kehittyy seitsenkuisella vauvalla kumpaankin vanhempaan. Kymmenkunta tutkimusta hyvin pienten lasten vuoroasumisesta eivät löydä näyttöä, että lapsi kärsisi saadessaan kehittää ja ylläpitää kiintymyssuhdetta molempiin vanhempiinsa.

Oikeusministeriön työryhmä on määritellyt vuoroasumiseksi tapaukset, joissa lapsi asuu vähintään 40 % ajastaan vanhemmman luona. Tämä eroaa kansainvälisestä määritelmästä, jonka mukaan 35 % luonaoloajasta riittää. Olisi perusteltua, että Suomi kohentaisi perheiden  tilannetta myös niiden osalta, jotka esimerkiksi oikeuslaitos on määrännyt vähän alle 40 prosentin malliin, kuten käytäntönä on ollut erityisen hyvien vanhempien kohdalla (viisi päivää kahdessa viikossa). Muutenhan valtio olisi synnyttänyt omin toimin roppakaupalla käytännössä vuoroasuvia lapsia, jotka se jättäisi edelleen tuen ulkopuolelle.

Lasten oikeudet ry

Petri Kolmonen

https://www.aamulehti.fi/a/64fa479d-7053-4fce-af68-10f4a73c7b4e?c=1536306568605