Feminismi ei ole tasa-arvoa

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on nähty vuosien ajan naisten asioiden parantamisena miehiin nähden. On puhuttu lasikatoista ja naisen eurosta miehen euroon nähden ja onnistuttu luomaan mielikuvaa naisten sorretusta asemasta, jota pitää äänekkäästi vastustaa ja jossa naiset voivat kerääntya yhteen voimaannuttamaan toisiaan. 

Naisasialiike onkin saanut paljon aikaiseksi menneinä vuosikymmeninä ja pystynyt puuttumaan moniin rakenteellisiin ongelmiin yhteiskunnassamme. Sen ongelmana on ollut ja on edelleen, että se osaa katsoa maailmaa ainoastaan naisten näkökulmasta ja on vaiennut kuoliaaksi ne epäkohdat yhteiskunnassamme, joissa miehiä syrjitään naisten kustannuksella. 

Lasten Oikeudet Ry:n puheenjohtajana olen erityisen huolissani lasten henkisestä hyvinvoinnista vanhempien eron yhteydessä. Nykyinen järjestelmä, joka suosii lasten huollossa äitejä isien kustannuksella, on vahvasti epätasa-arvoinen ja vahingollista sekä lapselle että heidän isillensä. Suomessa isien asema on heikoin kaikista Pohjoismaista ja 81% ilmoitti menettäneensä joko kokonaan tai osittain luottamuksen viranomaisiin (https://www.lastenoikeudet.fi/pohjoismaiden-yhteishuoltajuuskyselyn-tulokset). Ongelma ei koske pelkästää lapsia ja heidän isiään, vaan kärsijöinä ovat myös isän puolen muut sukulaiset, isovanhemmat ja sisarukset. 

Miesten tasa-arvo-ongelmat eivät rajoitu pelkästään erotilanteisiin, vaan lista on pitkä. Päiväkodeissa ja kouluissa opettajien naisvaltaisuus, poikien oppimisongelmat, varusmiespalveluksen rajoittuminen miehiin, miesten asunnottomuus ja huono-osaisuus. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta keskityn ongelmien listaamisen sijaan niiden ratkaisuihin ja ehdotankin toimenpidelistaa, jolla pääsemme lähemmäksi aitoa tasa-arvoa.

Toimenpidelista

  • Suomeen tulisi säätää lähtökohtainen vuoroasumislaki kuten Belgiassa ja viidessä Yhdysvaltojen osavaltiossa. Eron sattuessa lapsi asuisi lähtökohtaisesti yhtä paljon molempien vanhempien luona. Tutkitusti vuoroasuvien lasten ja perheiden hyvinvointi on parasta ydinperheen jälkeen. Tämä myös vähentää merkittävästi huoltajuusriitoja.
  • Erolapsella tulisi olla kaksi virallista kotia ja tuet jaetaan kahteen kotiin kuten Norjassa ja Ruotsissa.  
  • Suomessa tulisi luopua laista naisjärjestöjen tukemiseksi (valtionapu 1 miljoona). Rahat tulisi ohjata aidosti tasa-arvoa ajaville järjestöille. 
  • Puoluetuesta naisjärjestöille (2 miljoonaa) sekä UN Womenin tukemisesta (20 miljoonaa) tulisi luopua eriarvoistavina.
  • Itsemurhia tulisi tutkia samoin kuten kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, jotta saisimme lisää tietoa kuolemaan johtaneista syistä. 
  • Viranomaiset tulisi kouluttaa ymmärtämään paremmin miesten kohtaamia ongelmia sekä kouluttaa noudattamaan perustuslakia ihmisten yhdenvertaisuudesta sekä perehdyttää nykyaikaisen tutkimukseen.
  • Viranomaisten päätökset, jotka kohdistuvat lapsiin tulee tehdä julkisiksi ja vertaltaviksi. Oikeudessa esitetyt näytöt ja todisteet tulee jatkossa säilyttää 10 vuotta nykyisen 6kk sijasta. 
  • Suomeen tulisi kuten Norjassa perustaa oma parlamentaarinen työryhmä, joka keskittyy vain miesten kohtaamiin ongelmiin ja tekevät esityksiä korjaustarpeista.
  • Kaikissa tasa-arvo toimielimissä oltava vähintään 40% kumpaakin sukupuolta. 
  • Intersektionaalisesta feminismistä on luovuttava hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa ja siirryttävä aidosti tasa-arvoiseen politiikkaan.
  • YK lapsen oikeuksien sopimus tulee viimeinkin sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön yli 30 vuotta sopimuksen ratifioinnista. Lapsella on mm. oikeus molempiin vanhempiinsa, -hyvään huolenpitoon, -turvallisuuteen sekä -koulutukseen ja kasvatukseen.

Lapset ja perheet ansaitsevat parempaa ja tasa-arvoisempaa kohtelua. Vain perhemyönteisellä ja aidosti tasa-arvoisella politiikalla voidaan nostaa syntyvyyttä.

Lapsen etu ei ole mielipide kysymys

YK lapsen oikeuksien juridinen sopimus ratifioitiin Suomessa yli 30 vuotta sitten. Edelleen Suomi saa moitteita YK lapsen oikeuksien komitealta, kun lapsen oikeuksien sopimusta ei ole viety kansalliseen lainsäädäntöön. Omassa kansalaisaloitteessani esitin, että lapsen etu tulisi määritellä lain asetuksiin. Lapsiasiavaltuutettu esitti, että lapsen etu tulisi määritellä perustuslakiin. Kuten OTT Anja Hannuniemi on omassa tutkimuksessa todennut niin lapsioikeus on aivan sekaisin. Lapsen etua käytetään mielivaltaisesti ja sidoksissa täysin siihen henkilöön, jolta asiaa kysytään. Kuten omassa Pohjoismaisessa kyselyssämme johon tuli 3500 vastausta selvisi, että suomalaiset isät kokevat eniten syrjintää kaikista Pohjoismaista siten, että 81% vastanneista oli menettänyt joko kokonaan tai osittain luottamuksen viranomaisiin. 

Euroopan neuvosto jo vuonna 2015 suositteli kaikille jäsenmailleen vuoroasumisen edistämistä sekä isien parempaa huomioimista kuultuaan laajasti asiantuntijoita. Kuten laajatutkimus ja kokemukset maista, joissa on lähtökohtainne vuoroasumislaki sekä lasten, että perheiden hyvinvointi on kohonnut merkittävästi ja huoltoriitojen määrä on vähentynyt. Kentuckyssa lakimuutos valittiin vuoden parhaaksi, johon on kaikki osapuolet myös viranomaiset tyytyväisiä. 

Tasa-arvoinen vanhemmuus kannustaa myös isiä hankkimaan lapsia, joten tällä on myös vaikutusta syntyvyyteen. Poikien oppimisvaikeuksiin on ajoissa puututtava (OECD suurin oppimisero tyttöjen ja poikien välillä). Tutkimuksesta tiedämme, että miehen alhainen koulutustaso lisää riskiä lapsettomuudelle. Muutenkin miesten hyvinvointiin kannattaa panostaa, että syntyvyys nousisi historiallisen alhaisesta lukemasta.

Suomessa elää 100.000 lasta ilman isäänsä. Tiedämme isättömyyden vaikutukset lapseen olevan dramaattiset. 

Perhe on lapsen peruskallio, joka suojaa ympärillä vellovilta kriiseiltä ja uhilta. 

Toteutuuko lapsen oikeudet Suomessa?

Suomi on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vuonna 1991. Sopimus on juridinen sopimus, joka velvoittaa sopimuksen allekirjoittaneita maita varmistamaan sopimuksen toteutumisen kokonaisuudessaan. Sopimuksella on tarkoitus turvata lapsille heidän perusihmisoikeudet. Lapsen oikeuksien sopimuksen allekirjoittaneiden maiden tulisi muun muassa taata, että lasta tai hänen vanhempiaan ei syrjittäisi rodun, tai vaikkapa sukupuolen mukaan (artikla 2), lapsella on oikeus sukulaissuhteeseen (artikla 8), lasta ei eroteta heidän vanhemmistaan lapsen tahdon vastaisesti ilman painavaa syytä kuten väkivalta (artikla 9), lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa tai hänen edustajan, tai häntä edustavan toimielimen avustuksella (artikla 12), lasta tulee suojella kaikenlaiselta fyysiseltä tai henkiseltä väkivallalta tai laiminlyönniltä (artikla 19).

Poimin tarkoituksella kyseiset artiklat, koska niiden noudattamisessa Suomella on eniten haasteita, ja lapsen oikeudet eivät näiltä osin toteudu. Suomessa lapsen asiat päättävät vanhempien erotessa sosiaalitoimi ja käräjäoikeus, jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen.

Nykyinen asiantuntemus ei ole riittävä, eivätkä selvitykset ole riittäviä, jotta lapsen etu voitaisiin varmistaa.

Viranomaiset saattavat myös syyllistyä asenteellisuuteen tai omaan käsitykseen lapsen edusta. Lapsen etu, ikävä kyllä usein on, ”tyhjä astia”, johon aikuiset kaatavat omat ennakkoasenteensa, kokemuksensa ja mielipiteensä. Tästä syystä lapsen etu ja sen vastaisuudet tulisi paremmin määritellä, jotta lapset saavat Suomessa yhdenvertaista kohtelua. Lapsen edun varmistamiseen tarvitaan myös lapsen kuulemista, lapsenedunvalvojaa, moniammatillista yhteistyötä ja päätösten seurantaa.

Lapsen edun vastaisesti toimivat viranomaiset tulee saattaa vastuuseen.

Suomi on antanut YK lasten oikeuksien komitealle määräaikaisraportin viimeksi vuonna 2008, koska vuoden 2017 raportti on viivästynyt. Tämäkin on osoitus siitä, että lapsen oikeuksia ei arvosteta Suomessa. Ehdotankin aktiivista yhteistyötä järjestökentällä, jotta toimisimme lasten ensisijaisena edunvalvojana tehokkaammin. Yhdistyksemme lasten oikeudet on tähän valmis.

 

Petri Kolmonen