”Politiikkaa tulee tehdä ajassa, ei muisteloissa”.
Kun lähdin kunnallisvaaliehdokkaaksi Nurmijärvellä 2017 niin puolueeksi valikoitui Keskusta. Pohdin vakavasti myös muita puolueita tai sitoutumattomana mukaan lähtemistä. Keskustan valintaa kuitenkin puolsi puolueelle tärkeät teemat liittyen koko Suomen asuttamiseen, omavaraisuuteen, lähipalveluihin, koulutukseen, sivistykseen, luonnonvarapolitiikkaan, yritysten tukemiseen ja vastuulliseen taloudenpitoon.
Kun Keskusta koki vaalitappion eduskuntavaaleissa 2019, jossa olin myös ehdokkaana niin pidin itsestäänselvänä, että Keskusta jää oppositioon. Vastustin tiukasti vihervasemmisto hallitukseen menoa ja kerroin, että puolueen kannatus tulee entisestään laskemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vaikkakin Keskusta sai tärkeitä kirjauksia hallitusohjelmaan niin se ei riittänyt vaan puolue nähtiin vihervasemmistolaisen politiikan kannattajana.
Vaikkakin puolue on ollut historiallisesti tärkeä sillanrakentaja ja mahdollistaja Suomessa niin omalla kohdalla olen jo pidempään joutunut pohtimaan mielekkyyttä jatkaa puolueessa. Haluan tehdä politiikkaa ajassa ja ravistella vakiintunutta politiikkaa ja sen mielekkyyttä. Siksi puhun suoraan ja usein myös provokatiivisesti, jotta aihe herättää keskustelua. Näen itseni järjestelmätason muutoksen tekijänä, joka ei pelkää tehdä radikaalejakin avauksia. Suomi on kohtaamassa suurimmat haasteet sodan jälkeisen jälleenrakentamisen jälkeen. Tämä, jos mikä tarvitsee radikaaleja toimia, jolla turvataan valtiontalous, palvelut, työvoiman saanti ja ihmisten terveys. Suomen julkishallinnon menot ovat paisuneet kolminkertaiseksi 90 luvulta tähän päivään. Olemme luoneet massiivisen valtionyksiköiden ja viranomaisten verkoston Suomeen. Samaan aikaan tyytymättömyys viranomaistoimintaan sekä palveluihin on lisääntynyt. Olen esittänyt keskittymistä peruspalveluihin ja perusturvaan. Turhista yksiköistä on luovuttava tai sulautettava olemassa oleviin. Rahoitus aatteellisille toimijoille on lopetettava. Työn tekemisen kannattavuutta on lisättävä.
Minulle on tärkeää huolehtia suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä. Suomalainen ensin ajattelu on tervettä ajattelua. EU.ssa on oltava yhtenäinen verotus ja valvonta ennenkuin voidaan edes ajatella suomalaisten verorahojen käyttöä EU.n yhteisiin tarkoituksiin. Kehitysapurahoja on leikattava ja turhista hankkeista on luovuttava. Pakolaisten määrää on vähennettävä. Kansalaisuuskriteerejä on tiukennettava ja rikoksiin syyllistyneet on palautettava lähtömaahansa. Ne perheet ja henkilöt, jotka ovat pitkään eläneet Suomessa tulonsiirtojen varassa on palautettava kotimaahansa, jos siellä on turvallista. Suomen on siirryttävä valikoivaan maahanmuuttoon ja pisteytettävä hakijat mm. US ja Australia mukaisesti. Maahan on tervetulleita ne jotka kykenevät huolehtimaan itsestä ja perheestään ilman tulonsiirtoja ja omaavat taitoja, joita tämä maa tarvitsee.
Olen oikeisto-konservatiivisena henkilönä jo pitkään kokenut oloni puolueessa vieraaksi. Puolue on siirtynyt liberaalimpaan ja vasemmistolaisempaan suuntaan. Samaan aikaan puolueessa vallitsee vanhakantainen ajattelu perhemallista. Lapsenhuoltolaki kaipaa kipeästi muutosta, jotta lapsia ja perheitä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti. Olen myös huolissani sananvapauden rajoituksista sekä viranomaisrikollisuudesta, jota ei kukaan valvo. Näen isoja rakenteellisia muutostarpeita, joilla vastaisimme alhaiseen syntyvyyteen tai lisääntyviin mielenterveysongelmiin.
Keskusta puolue odottaa tulevan hallituksen epäonnistumista nostaakseen omaa kannatusta. Tämä ei tule riittämään vaan puolueen on uudistuttava ja tehtävä politiikkaa ajassa. Tämä on ehkä keskeisin syy kannatusalholle. Paasikiven sanoin ”tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku”.
Keskustalaiset antavat äänensä ehdokkaille, jotka eivät esitä rakenteellisia muutoksia vaan nykyisen järjestelmän ylläpitämistä. Minulle tämä on täysin mahdoton ajatus.
Petri Kolmonen 