Haluan korostaa, että en suinkaan vähättele niiden kokemuksia jotka ovat kokeneet tulleensa väärin kohdelluksi enkä niitä jotka ovat oikeasti kohdanneet väkivaltaa, mutta nykyinen keskustelu on siirtynyt tasolle, jossa asioita ei pyritä selvittämään eikä korjaamaan vaan syyllistämään. Kyse on siis toimintatavoista.
Laki lähtee siitä, että kaikki ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan. Siitä syystä #metoo tyyliset kampanjat ovat hyvin ongelmallisia. ”Uhriutumalla” voidaan seuraamuksetta leimata toinen ihminen ”syylliseksi” mikä voi aiheuttaa syytetylle kohtalokkaita seurauksia. Näin kävi mm. Benny Fredrikssonille joka teki itsemurhan #metoo kampanjan vuoksi (entinen Tukholman kaupunginteatterin johtaja). Häntä syytettiin kovasta johtamistyylistä työntekijöiden puolelta nimettömästi. Mielestäni lakia tulee kunnioittaa eikä #metoo tai muutkaan noitavainolta vaikuttavat toimet ole lain tai sananvapauden hyvien periaatteiden mukaisia. Oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti tulee aina molempia osapuolia kuulla eikä lietsoa yksipuolista vihaa sosiaalisessa mediassa.
Uhriutumisen määritelmän mukaisesti uhriutuminen oikeuttaa muiden väärinkäytön, manipuloinnin, selviytymisstrategian tai huomion etsimisen (Wikipedia). Tähän liittyviä määritelmiä ovat erilaiset persoonallisuushäiriöt sekä narsismi. Uhriutuminen on vallankäytön väline ja on vaikea keksiä mitään tehokkaampaa välinettä, koska ”uhrihan” kerää kaiken sympatian ihmisiltä ja kukaan ei edes yritä kyseenalaista ”uhriutuvan” väitteitä vaan käsittelevät väitteitä sensitiivisesti jolloin totuus jää piiloon. Tähän, kun lisätään vielä, että syyllisen leiman jo saanut ihminen ei saa tilaisuutta puolustautua.
Suomessa on järjestelmiä kuten Ensi- ja Turvakoti joka on tarkoitettu väkivaltaa kokeneiden ihmisten suojeluun (useimmiten naisten). Sinänsä hyvä, että on olemassa paikka oikeasti väkivaltaa kokeneille ihmisille, mutta ongelmaksi koituu järjestelmän väärinkäyttäjät juuri ne ”uhriutuvat” jotka käyttävät järjestelmää häikäilemättömästi omien tavoitteiden ajamiseen. Isät Lasten Asialla järjestön kokemuksien, että näyttöjen valossa ilmiö ei ole marginaalinen vaan yllättävän yleinen. Koska Ensi- ja turvakoti ei tarkista ”uhrin” väitteiden totuudenperäisyyttä vaan keskittyy vanhemman ja lapsen suojeluun niin syytön osapuoli saa jo ennen oikeudenkäyntiä ”syyllisen” leiman. Vieraannuttajat käyttävät järjestelmää jotta saisivat syyn katkaista lapsen ja vanhemman väisen yhteyden sekä painavaa etua tulevaan huoltajuusoikeudenkäyntiin. Tietenkään väkivaltaisuudesta ei ole mitään näyttöä, eikä syytettyä ole kuultu ja toisinaan patologinen valehtelija on kaatunut omiin valheisiinsa tai niiden määrään ja tunnustanut valehdelleensa. Vaikka oikeudessa on näyttöä valehtelusta niin myös siellä elää vahvana ”uhrin” tai heikomman puolustaminen joka näkyy epätasa-arvoisina päätöksinä suosien äitiä joka voi olla myös vastoin lapsen etua.
Perättömät syytökset aiheuttavat syytetylle vakaviakin henkisiä ongelmia sekä vaikeuksia selvitä arjessa, mutta sitähän osa ”uhriutuvista” haluaa verenmaku suussa. Todellinen uhri jää tunnistamatta, koska asioita ei selvitetä ja toivon tähän korjausta pikemmiten! Suosittelen niille jotka ovat kokeneet väärinkäyttöä vaihtamaan työnantajaa tai paikkaa missä väärinkäyttöä on tapahtunut.
Siivotaan järjestelmästä väärinkäyttäjät pois jotta oikeasti apua tarvitsevat saisi apua.
Petri Kolmonen 