§11: Vastaus valtuustoaloitteeseen: Lastensuojelun on puututtava lapseen ja vanhempaan kohdistuvaan vakavaan henkiseen väkivaltaan (vieraannuttaminen)
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja kuulijat,
Pahoitteluni alkuun, että tulen puhumaan suoraan asiakkaiden kokemuksia lastensuojelun palveluista. Olen tyrmistynyt lastensuojelun välinpitämättömyydestä suojella lapsiamme vakavalta henkiseltä väkivallalta. Vieraannuttamisen vaikutukset lapseen sekä kohdevanhempaan eivät ole ainoastaan vakavat vaan myös pitkäkestoiset. Traumaattinen kokemus ja yhteyden menettäminen vanhempaan sekä hänen lähisukulaisiin aiheuttavat myös lapsen vanhemmalla iällä merkittäviä psykosomaattisia oireita sekä elämänhallinta vaikeuksia kuten mielenterveysongelmia, syrjääntymistä tai päihteiden käyttöä. Monella isällä on ollut hyvät tai jopa erinomaiset välit lapseen ennen vieraannuttamista. Nyt moni isä on menettänyt kokonaan yhteyden omaan lapseen vuosien kamppailun jälkeen, kun lastensuojelu ei tue lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa vaan pikemminkin lähtee tukemaan vieraannuttajaa ja hänen valheitaan. En voi välttyä ajatukselta, että naisvaltainen lastensuojelu ei koe vieraannuttamista ongelmana, koska vieraannuttaja on useimmiten lapsen äiti. Sanon nyt hieman kärkkäästi, mutta vieraannuttamisen ja lastensuojelun toimia kokeneet isät kutsuvat lastensuojelua, äitien suojeluksi, eikä toimijaksi, joka olisi aidosti kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Isät kokevat syrjintää myös lastensuojelun taholta. Pohjoismaisessa kyselyssämme johon tuli vastauksia 4500 selvisi, että suomalaiset isät kokevat eniten syrjintää viranomaisten taholta pohjoismaissa. Peräti 44% vastaajista koki syrjintää usein.
Haluan kuitenkin painottaa, että vieraannuttaminen on aina väärin kohdistuu se sitten isään tai äitiin.
Hannu Lauerma, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri kirjoitti Turun Sanomissa jo 8.10.2013 seuraavasti.
”Perinteinen suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta päivittely elää kuitenkin stereotypioissa, joita käytetään tarvittaessa surutta ketä tahansa suomalaista miestä vastaan. Joskus muun muassa huoltajuuskiistoissa lasten isää vastaan. Joskus muun muassa huoltajuuskiistoissa lasten isää vastaan argumentoidaan oikeudessa väkivallan uhalla ilman, että ainoakaan asia miehen elämänhistoriassa, dokumentoidussa käyttäytymisessä, psyykkisessä tilassa tai olemuksessa puhuisi väkivaltariskin puolesta, ja kaikki näytöt ovat päinvastaisen puolella. Silti naisen voimakkaaseen eläytymiseen, joskus manipulointiin ja joskus jopa vainoharhaisuuteen pohjautuva tarina, joka on hänen päämääriensä kannalta sopiva, saatetaan ottaa esimerkiksi lastensuojelussa täytenä totena”
Vastauksessa vedotaan keinoihin, jotka ovat vanhemmille vapaaehtoisia. Onko lastensuojelu tietoinen, että tällaiset keinot eivät tavoita vieraannuttajaa, koska vieraannuttajan ainoa tavoite on vieraannuttaa lapsi hänen toisesta vanhemmastaan ja suvustaan. Onko lastensuojelu myöskään tietoinen mitä vaikutuksia välinpitämättömyydellä on lapseen ja vanhempaan? Puuttumattomuus on merkki vieraannuttajalle, että hän voi jatkaa lapsen ja kohdevanhemman henkistä pahoinpitelyä. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen seminaarissamme toi esille, että pelkästään vanhemman puhuttelu ja kertominen käytöksen vahingollisesta vaikutuksesta lapseen voi katkaista vieraannuttamiskierteen. Kuten aloitteessani toin esille niin tärkeintä on vieraannuttamiseen nopea ja varhainen puuttuminen, jossa lastensuojelu on aivan keskeinen toimija. OTT Anja Hannuniemen tutkimuksesta selviää, että lähes kaikissa vieraannuttamistapauksissa lapsella on lastensuojelun asiakkuus. Taustalla on usein vieraannuttaja vanhemman persoonallisuushäiriö joita on yli 60% vieraannuttajista sekä motiivina käyttää lasta kostonvälineenä kohdevanhempaa kohtaan. Kyseessä ei ole huoltoriita, jos toinen vanhempi vieraannuttaa ja toinen vanhempi yrittää turvata lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa.
Vastauksessa vedotaan, että vieraannuttamista on vaikea tunnistaa vaikka sekä viranomaiset, että poliitikot ovat julkisuudessa myöntäneet ilmiön olemassaolon. Onko lapsen ja vanhemman tapaamisten estäminen vaikeasti tunnistettavissa? Herääkin kysymys onko lastensuojelulla lainkaan tahtoa puuttua vakavaan ongelmaan, joka eri arvioiden mukaan koskettaa 800-3000 lasta vuosittain. Valtuustoaloitteessa toin esiin, että vieraannuttamisen tunnistamiseen löytyy koulutusta ja jaoin siitä tietoa. Suomessa tulisi olla myös tarjolla vieraantuneen lapsen ja vanhemman välistä eheyttämisterapiaa kuten ulkomailla.
Jokainen voi miettiä omalla kohdalla miltä tuntuu menettää oma lapsi ilman omaa syytä.
Esitänkin, että aloite palautettaisiin valmisteluun seuraavin tarkennuksin.
1. Miten lastensuojelu varmistaa tasapuolisen vanhempien kohtelun ja miten lastensuojelu varmistaa, että toimia tehdään totuuden mukaisin tiedoin, eikä vanhempien esittämien väitteiden mukaisesti? Miten palautetaan isien luottamus ja kokemus siitä, että lastensuojelu tukee vieraannuttavaa vanhempaa?
2. Millaista koulutusta on tarkoitus antaa sosiaalityöntekijöille vieraannuttamisilmiön tunnistamiseen? Millaisia toimia on tarkoitus tehdä lapsen oikeuksien sopimuksen jalkauttamiseksi?
3. Koska nopea ja varhainen puuttuminen on kaikkein oleellisinta. Miten lastensuojelu aikoo toimia vieraannuttamista kohdatessaan tai, kun lapsen ja vanhemman tapaamisia estetään? Mitä toimia lastensuojelu aikoo tehdä, kun lapsi on välittömässä vaarassa ja vanhempi toistuvasti vieraannuttaa lasta puhuttelusta huolimatta ja estää vanhemman ja lapsen välisiä tapaamisia?
Palautusesityksestä äänestettiin.
Kyllä (esitys) : 29
Ei (palautus) : 7
Esityslista.
https://keusote.cloudnc.fi/fi-FI/Toimielimet/Yhtymaumlvaltuusto/Kokous_552022
LiveStream (Kohdasta 2:20:20 – 2:46:12)
Petri Kolmonen 