Tiedämme, että isät ovat yhtä tärkeitä lapsille, kuin äidit. Tässä asiassa olemme yksimielisiä, mutta missä ovat teot isyyden arvostuksen eteen. Tutkimuksista ja tilastoista selviää, että isättömyyden vaikutukset lapsiin ovat dramaattiset. Ilman biologista isäänsä kasvaneilla nuorilla on huomattava riski joutua vankilaan, syrjäytyä, jäädä ilman korkeakoulututkintoa, tulla teininä raskaaksi, alkoholisoitua tai kärsiä mielenterveyden ongelmista.
Tulemme julkaisemaan 17.11.2022 pohjoismaisen syrjimiskokemuskyselyn tulokset. Suomalaiset isät kokevat eniten syrjintää kaikista pohjoismaista. Vastauksen antaneista 81% on menettänyt luottamuksen viranomaisiin ja 45% on kokenut syrjintää usein. Isät toivovat eniten saavansa laillisia oikeuksia omaan lapseensa ja mahdollisuuden viettää tasapuolisesti aikaa lapsensa kanssa.
Tutkimuksista ja tilastoista selviää, että isättömyyden vaikutukset lapsiin ovat dramaattiset.
Lähtökohtainen vuoroasumislaki on ollut Belgiassa vuodesta 2006, jonka vaikutuksesta perheiden ja lasten hyvinvointi parani ja huoltajuusriitojen määrä laski merkittävästi. Yhdysvaltojen osavaltiot yksi toisensa jälkeen ovat muuttaneet lainsäädäntöä lähtökohtaiseksi vuoroasumiseksi laajojen vuoroasumistutkimusten kannustamana. Euroopan neuvoston suositusta (2015) vuoroasumisen edistämisestä ja isien parempaa huomioimista ei mikään jäsenvaltioista vastustanut. Vuoroasumisen hyödyt ovat kiistattomat ja lapset joiden vanhemmat ovat riitaisia hyötyvät eniten vuoroasumisesta lisääntyneenä emotionaalisen turvallisuudentunteena molempiin vanhempiin.
Suomessa yli 100.000 lasta elää ilman biologista isäänsä. Merkittävä osuus lapsista on jäänyt isättömiksi viranomaisten ratkaisujen vuoksi. Äidit saavat lähihuoltajuuden 85-87% todennäköisyydellä ja melko yleinen ratkaisu on antaa isälle lapsen tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu. Tällaisilla ratkaisuilla vahingoitetaan isän ja lapsen suhdetta merkittävästi ja pysyvästi.
Toivotaan viisautta päättäjillemme korjata näin merkittävä epäkohta ja toivotan kaikille iseille hyvää isänpäivää. Olette valtavan tärkeitä.
Kirjoituksellani kannustan puolustamaan sananvapautta, joka on demokratian ja vapauden kulmakivi. Näemme vaikkapa Venäjällä mihin sananvapauden rajoittaminen pahimmillaan voi johtaa. Ensin tehdään sananvapautta rajoittavia lakeja ja sen jälkeen ryhdytään rajoittamaan oikeutta mielenilmaisuun.
Vihapuhe ja maalittamislainsäädäntö on Pandoran lipas, jota ei tulisi koskaan avata, koska seuraukset voivat olla arvaamattomat. Nykyinen lainsäädäntö on varsin riittävä keino puuttua asiattomiin kirjoituksiin ja käytökseen. Eniten kritiikkiä viranomaiset saavat huoltajuuspäätöksistä, jotka ovat useilla mittareilla mitattuna isien sukupuolta ja lapsia syrjiviä. Lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslain muutos 1.12.2019 ei ole vähentänyt huoltajuusriitojen määrää. Edelleenkin lähihuoltajuus myönnetään isälle käräjäoikeuden ensipäätöksellä vain 13-15% (oikeuspoliittinentutkimuslaitos) ja lapsen joka toinen viikonloppu tapaamiset isällä ovat yleisiä. Huomioitavaa myös, että uusintakäsittelyjä on enemmän, kuin ensikäsittelyjä, joka kertoo tyytymättömyydestä päätöksiin. Pohjoismaisessa kyselyssämme, johon tuli 4500 vastausta (suomalaisia vastauksia 850) suomalaiset isät kokivat eniten syrjintää Pohjoismaissa siten, että 44% vastanneista koki syrjintää usein. Koska Suomessa ei ole laillisuusvalvontaa tai perustuslakituomioistuinta tapaukset päätyvät usein Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi, josta Suomi on saanut enemmän langettavia päätöksiä, kuin muista pohjoismaista yhteensä. Maissa kuten Belgiassa on lähtökohtainen vuoroasumislaki, joka vähensi huoltajuusriitoja merkittävästi. Tutkimusten ja Euroopan neuvoston suosituksen mukainen lähtökohtainen vuoroasumislaki lisäisi perheiden hyvinvointia ja vähentäisi kritiikkiä viranomaisia kohtaan. Kaikkien kannalta olisi parempi, että ongelmat korjattaisiin sen sijaan, että aiheellinen kritiikki pyritään vaientamaan.
Oikeuden huoltajuuspäätöksiä kuvaillaan mielivaltaisiksi ja laittomiksi. Noustaan yhdessä puolustamaan sananvapautta ja demokraattisia arvoja!
Sähkön nettotuonti on ollut menneinä vuosina noin 20 prosenttia sähkön kokonaiskulutuksesta. Olkiluoto 3:n valmistuminen ja lisääntynyt tuulivoima vievät Suomea lähemmäksi sähköomavaraisuutta.
Asiantuntijat ovat esittäneet, että Suomen ei tarvitse olla omavarainen sähkön tuottaja, kun saamme sähköä Ruotsista Nordpool-sähkömarkkinoilta.
Tukeutuminen Ruotsin sähköön on riskialtista etenkin korkean kysynnän aikana, jos edessä on kylmä ja tuuleton talvi. Tällä hetkellä sähkön hinta on ennätyksellisen korkea johtuen kytköksestä EU:n sähkömarkkinoihin, joilla sähkön hinta muodostuu kalleimman energian mukaan, tällä hetkellä maakaasun.
Maakaasun irtikytkentä EU-sähkömarkkinasta olisi perusteltu ratkaisu. EU on esittänyt tuotannolle hintakattoa sähkönhinnan hillitsemiseksi.
Hintakatto ei voi olla liian kireä, koska se vaikuttaisi liiaksi sähköntuottajien halukkuuteen investoida.
Olen asiantuntijoiden kanssa eri mieltä siitä, pitääkö Suomen olla omavarainen sähköntuotannossa. Kohonneita hintoja voidaan saada tehokkaasti alemmaksi vain omaa tuotantoa lisäämällä.
Suomessa turve on määritelty uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Tämä on huoltovarmuuden näkökulmasta suuri ongelma. Monet turveyrittäjät ovat luopuneet kalustostaan, koska turpeentuotannosta on tehty kannattamatonta poliittisilla päätöksillä.
Nykyisillä energiahinnoilla on turve saatava uudelleen luokiteltua uusiutuvaksi luonnonvaraksi, josta ei makseta päästökauppamaksua. Tuottamisen tulisi olla ainakin väliaikaisesti verotonta.
Yhdistettynä ensiharvennuksista saatavaan energiapuuhun voisi Suomi tuottaa noin 3000 megawattituntia täysin kotimaista energiaa.
Suomi tarvitsee nopeita toimia energianhinnan alentamiseksi. Oman kotimaisen tuotannon käynnistäminen on tehokkain keino alentaa energianhintaa. Turvetta on tällä hetkellä riittävästi seuraavan talven varalle, mutta ala vaatii tulevaisuuden näkymää turveyrittäjille sekä tuotannon tehokäyttöä.
Omilla päätöksillä voimme ehkäistä kulutuksen hiipumisen ja taantuman.
§11: Vastaus valtuustoaloitteeseen: Lastensuojelun on puututtava lapseen ja vanhempaan kohdistuvaan vakavaan henkiseen väkivaltaan (vieraannuttaminen)
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja kuulijat,
Pahoitteluni alkuun, että tulen puhumaan suoraan asiakkaiden kokemuksia lastensuojelun palveluista. Olen tyrmistynyt lastensuojelun välinpitämättömyydestä suojella lapsiamme vakavalta henkiseltä väkivallalta. Vieraannuttamisen vaikutukset lapseen sekä kohdevanhempaan eivät ole ainoastaan vakavat vaan myös pitkäkestoiset. Traumaattinen kokemus ja yhteyden menettäminen vanhempaan sekä hänen lähisukulaisiin aiheuttavat myös lapsen vanhemmalla iällä merkittäviä psykosomaattisia oireita sekä elämänhallinta vaikeuksia kuten mielenterveysongelmia, syrjääntymistä tai päihteiden käyttöä. Monella isällä on ollut hyvät tai jopa erinomaiset välit lapseen ennen vieraannuttamista. Nyt moni isä on menettänyt kokonaan yhteyden omaan lapseen vuosien kamppailun jälkeen, kun lastensuojelu ei tue lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa vaan pikemminkin lähtee tukemaan vieraannuttajaa ja hänen valheitaan. En voi välttyä ajatukselta, että naisvaltainen lastensuojelu ei koe vieraannuttamista ongelmana, koska vieraannuttaja on useimmiten lapsen äiti. Sanon nyt hieman kärkkäästi, mutta vieraannuttamisen ja lastensuojelun toimia kokeneet isät kutsuvat lastensuojelua, äitien suojeluksi, eikä toimijaksi, joka olisi aidosti kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Isät kokevat syrjintää myös lastensuojelun taholta. Pohjoismaisessa kyselyssämme johon tuli vastauksia 4500 selvisi, että suomalaiset isät kokevat eniten syrjintää viranomaisten taholta pohjoismaissa. Peräti 44% vastaajista koki syrjintää usein.
Haluan kuitenkin painottaa, että vieraannuttaminen on aina väärin kohdistuu se sitten isään tai äitiin.
Hannu Lauerma, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri kirjoitti Turun Sanomissa jo 8.10.2013 seuraavasti.
”Perinteinen suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta päivittely elää kuitenkin stereotypioissa, joita käytetään tarvittaessa surutta ketä tahansa suomalaista miestä vastaan. Joskus muun muassa huoltajuuskiistoissa lasten isää vastaan. Joskus muun muassa huoltajuuskiistoissa lasten isää vastaan argumentoidaan oikeudessa väkivallan uhalla ilman, että ainoakaan asia miehen elämänhistoriassa, dokumentoidussa käyttäytymisessä, psyykkisessä tilassa tai olemuksessa puhuisi väkivaltariskin puolesta, ja kaikki näytöt ovat päinvastaisen puolella. Silti naisen voimakkaaseen eläytymiseen, joskus manipulointiin ja joskus jopa vainoharhaisuuteen pohjautuva tarina, joka on hänen päämääriensä kannalta sopiva, saatetaan ottaa esimerkiksi lastensuojelussa täytenä totena”
Vastauksessa vedotaan keinoihin, jotka ovat vanhemmille vapaaehtoisia. Onko lastensuojelu tietoinen, että tällaiset keinot eivät tavoita vieraannuttajaa, koska vieraannuttajan ainoa tavoite on vieraannuttaa lapsi hänen toisesta vanhemmastaan ja suvustaan. Onko lastensuojelu myöskään tietoinen mitä vaikutuksia välinpitämättömyydellä on lapseen ja vanhempaan? Puuttumattomuus on merkki vieraannuttajalle, että hän voi jatkaa lapsen ja kohdevanhemman henkistä pahoinpitelyä. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen seminaarissamme toi esille, että pelkästään vanhemman puhuttelu ja kertominen käytöksen vahingollisesta vaikutuksesta lapseen voi katkaista vieraannuttamiskierteen. Kuten aloitteessani toin esille niin tärkeintä on vieraannuttamiseen nopea ja varhainen puuttuminen, jossa lastensuojelu on aivan keskeinen toimija. OTT Anja Hannuniemen tutkimuksesta selviää, että lähes kaikissa vieraannuttamistapauksissa lapsella on lastensuojelun asiakkuus. Taustalla on usein vieraannuttaja vanhemman persoonallisuushäiriö joita on yli 60% vieraannuttajista sekä motiivina käyttää lasta kostonvälineenä kohdevanhempaa kohtaan. Kyseessä ei ole huoltoriita, jos toinen vanhempi vieraannuttaa ja toinen vanhempi yrittää turvata lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa.
Vastauksessa vedotaan, että vieraannuttamista on vaikea tunnistaa vaikka sekä viranomaiset, että poliitikot ovat julkisuudessa myöntäneet ilmiön olemassaolon. Onko lapsen ja vanhemman tapaamisten estäminen vaikeasti tunnistettavissa? Herääkin kysymys onko lastensuojelulla lainkaan tahtoa puuttua vakavaan ongelmaan, joka eri arvioiden mukaan koskettaa 800-3000 lasta vuosittain. Valtuustoaloitteessa toin esiin, että vieraannuttamisen tunnistamiseen löytyy koulutusta ja jaoin siitä tietoa. Suomessa tulisi olla myös tarjolla vieraantuneen lapsen ja vanhemman välistä eheyttämisterapiaa kuten ulkomailla.
Jokainen voi miettiä omalla kohdalla miltä tuntuu menettää oma lapsi ilman omaa syytä.
Esitänkin, että aloite palautettaisiin valmisteluun seuraavin tarkennuksin.
1. Miten lastensuojelu varmistaa tasapuolisen vanhempien kohtelun ja miten lastensuojelu varmistaa, että toimia tehdään totuuden mukaisin tiedoin, eikä vanhempien esittämien väitteiden mukaisesti? Miten palautetaan isien luottamus ja kokemus siitä, että lastensuojelu tukee vieraannuttavaa vanhempaa?
2. Millaista koulutusta on tarkoitus antaa sosiaalityöntekijöille vieraannuttamisilmiön tunnistamiseen? Millaisia toimia on tarkoitus tehdä lapsen oikeuksien sopimuksen jalkauttamiseksi?
3. Koska nopea ja varhainen puuttuminen on kaikkein oleellisinta. Miten lastensuojelu aikoo toimia vieraannuttamista kohdatessaan tai, kun lapsen ja vanhemman tapaamisia estetään? Mitä toimia lastensuojelu aikoo tehdä, kun lapsi on välittömässä vaarassa ja vanhempi toistuvasti vieraannuttaa lasta puhuttelusta huolimatta ja estää vanhemman ja lapsen välisiä tapaamisia?
Keskustan Uudenmaan piirin vuosikokous nimesi 14 ensimmäistä eduskuntavaaliehdokasta Uudellemaalle. Yksi heistä on Petri Kolmonen Nurmijärveltä.
Ehdokkaiden joukossa on myös mm. nykyinen puolustusministeri Antti Kaikkonen Tuusulasta. Uudenmaan Keskusta tavoittelee vaaleissa neljää kansanedustajan paikkaa.
Vuosikokous järjestettiin Hyvinkäällä 27. huhtikuuta. Mikko Lasanen valittiin Keskustan Uudenmaan piirin viralliseksi kokousedustajaksi Lappeenrannan puoluekokoukseen 10. – 12.6. Uusimaa tulee kokouksessa esittämään jatkokautta puolueen varapuheenjohtaja Riikka Pakariselle.
Tasa-arvotyön heikot tulokset näkyvät tyttöjen ja poikien oppimiseroissa, miesten yliedustuksena asunnottomien ja itsemurhan tehneiden joukossa sekä vain miehiä koskevassa asevelvollisuudessa, kirjoittaa Petri Kolmonen.
Poikien tyttöjä heikompi koulumenestys kertoo kirjoittajan mielestä tasa-arvotyön epäonnistumisesta. Kuva: Juho Leskinen
Suomen julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat OECD-maiden korkeimmat (57,1 prosenttia) ja kansainvälisessä vertailussa erittäin korkeat. Samaan aikaan velkaantuminen ja ihmisten tyytymättömyys hallintoon kasvaa.
Suomessa julkisyhteisöjen menot ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Suomessa on puhuttu aika-ajoin normien ja sääntelyjen purkamisesta, mutta tämä on lukujen valossa riittämätöntä ja kestämätöntä. Suomeen on perustettu uusia yksiköitä, joiden lisäarvo kansalaisille on jäänyt olemattomaksi.
Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa on pakko alkaa priorisoida yhteiskunnan palveluja. Palvelurakenteen ohjaavina tekijöinä tulee olla palveluiden, jotka tuottavat kansalaisille laaja-alaisesti lisäarvoa.
Euroopan komissio on antanut Suomelle moitteita liian alhaisesta perusturvasta. Sosiaaliturvauudistukseen on saatava vauhtia ja hoitojonoja on purettava, jotta ihmiset pysyvät toimintakykyisinä. Koulutuksesta, järjestyksestä, puolustuksesta tai elinkeinon edistämisestä ei tule leikata, koska nämä kuuluvat tärkeisiin peruspalveluihin.
Ihmisten hyvinvointi rakentuu vapaudelle, tasa-arvolle, yhdenvertaisuudelle, oikeudenmukaisuudelle, arjen sujumiselle, taloudelle ja läheisille ihmissuhteille. Ei viranomaisten ohjaukselle tai kansalaisten oikeuksien rajoittamiselle. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavia tuomioita yhtä paljon kuin muut pohjoismaat yhteensä.
Suomessa tulee lakkauttaa yksiköt, jotka eivät tuota lisäarvoa. Tällaisia ovat muun muassa STM:n tasa-arvoyksikkö, THL:n tasa-arvotiedon keskus, TANE ja tasa-arvovaltuutetun toimisto. Tulokset ovat heikkoja; tyttöjen ja poikien oppimiserot ovat suurimmat (OECD), asunnottomista ja itsemurhan tehneistä valtaosa on miehiä, asevelvollisuus koskee vain miehiä ja isiä syrjitään lasten huoltajuudessa.
Tarvitaan poliittista tahtoa ja uskallusta priorisoida valtion menoja vastaamaan ihmisten arkisiin tarpeisiin.
Eduskunnan oikeusasiamiehen rooli ja heidän haluttomuutensa puuttua tuomioistuinten ratkaisuihin ja ilmeisen laittomiinkiin päätöksiin on herättänyt kummastusta, joten esitin kysymykset heille ja sain tänään kysymyksiin kirjallisen vastauksen.
Mikä rooli eduskunnan oikeusasiamiehellä on?
Kuka Suomessa valvoo tuomioistuinten päätösten laillisuutta?
Mikä toimielin valvoo, että tuomioistuinten päätökset noudattavat kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia?
Vastauksesta voi päätellä sen, että Suomessa ei ole todellista laillisuusvalvontaa, eikä päätösten seurantaa. Vaikka tutkimatta jätetyt tai hylätyt kantelut eivät päädy tilastoihin niin siitäkin huolimatta kantelujen määrä on rajusti noussut ollen ennätyksellinen 2020 (7059 kpl) ja 2021 (7732 kpl). Viimeisen kolmen vuoden aikana kantelujen määrä on noussut 38%. Oikeusasiamiehen ilmoituksen mukaan toimenpiteisiin johti 1 030 kantelua ja yli 40 omaa aloitetta eli yli 13 prosenttia kaikista kanteluista ja omista aloitteista.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastauksessa ohjattiin hakemaan ratkaisua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta (EIT), josta Suomi on saanut yhtä paljon langettavia päätöksiä, kuin muista pohjoismaista yhteensä. Mikä herättää kysymyksen, että onko Suomelle lainkaan tärkeää, että tuomioistuimet noudattavat lakia ja ihmisoikeussopimuksia?
Vastaus eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta 29.3.2022.
Pyysitte oikeusasiamiestä vastaamaan kirjallisesti esittämiinne kysymyksiin oikeusasiamiehen tehtävistä ja toimivallasta. Vastauksena tuomioistuinten valvontaa koskevaan tiedusteluunne ilmoitan Teille ystävällisesti seuraavan.
Oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu valvoa, että tuomioistuimet ja tuomarit noudattavat lakia ja täyttävät virkavelvollisuutensa. Oikeusasiamies seuraa erityisesti sitä, että jokaiselle perus- ja ihmisoikeutena turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu myös käytännössä. Perustuslaissa taatusta tuomioistuinten riippumattomasta asemasta johtuu, että oikeusasiamiehen tuomioistuimiin kohdistama valvonta on rajoitetumpaa kuin hallintoviranomaisiin kohdistettu laillisuusvalvonta.
Oikeusasiamies ei yleensä tutki kanteluja, jotka liittyvät harkintavallan käyttöön riippumattomissa tuomioistuimissa. Asiat, joihin liittyy perusja ihmisoikeusnäkökulmia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten kannalta, saattavat kuitenkin antaa oikeusasiamiehelle erityisen syyn tarkastella lainvoimaisen tuomioon johtanutta menettelyä ja pyytää siihen liittyviä selvityksiä. Vireillä oleviin oikeudenkäynteihin tai ratkaisuihin, joihin voidaan hakea muutosta, oikeusasiamies ei puutu. Ottaen huomioon oikeudenkäynnin suullisuus- ja välittömyysperiaatteet oikeusasiamiehen mahdollisuudet ryhtyä kirjallisessa kantelumenettelyssä uudelleen arvioimaan suullisesti esitettyä näyttöä tai sen uskottavuutta ovat varsin rajalliset.
Riippumattomien tuomioistuinten ja ylimmän laillisuusvalvojan toimivallanjako huomioon ottaen oikeusasiamies ei voi uudelleen ryhtyä käsittelemään asiaa, jonka tuomioistuin on sille kuuluvan toimi- ja harkintavallan nojalla ratkaissut.
Oikeusasiamies ei myöskään voi muuttaa tai kumota tuomioistuinten ratkaisuja. Oikeusasiamiehen kantelumenettely ei siten ole säännönmukainen eikä ylimääräinen muutoksenhakukeino. Oikeusasiamies ei voi laillisuusvalvojan roolissaan vaikuttaa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyyn eikä muuttaa tuomioistuimen ratkaisuja. Muutosta ratkaisuun on haettava normaalia muutoksenhakutietä tai turvauduttava ylimääräiseen muutoksenhakuun.
Oikeusasiamiehen tuomioistuimiin kohdistamassa laillisuusvalvonnassa keskitytään menettelyllisiin oikeusturvatakeisiin (oikeudenmukainen oikeudenkäynti). Laillisuusvalvontaa suunnataan myös sellaisille alueille, jotka jäävät muiden oikeusturvakeinojen tavoittamattomiin. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi tuomarin käytös, asiakkaiden kohtelu, tietojärjestelmiin liittyvät rakenteelliset oikeusturvariskit ja julkisuuslainsäädännön toteutuminen. Mikäli haluatte tutustua asiaan tarkemmin, voitte halutessanne tutustua esimerkiksi verkkosivuiltamme löytyvään Petri Jääskeläisen kirjoituksesta ”Tuomioistuinten valvonnan perusteet, rajoitukset ja sisältö”, https://www.oikeusasiamies.fi/documents/20184/44493/Jaaskelainen %2C+Tuomioistuinten+valvonnan+perusteet.pdf Eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi tuomioistuimia valvoo oman toimivaltansa puitteissa valtioneuvoston oikeuskansleri, http://www.okv.fi.
Tiedoksenne ilmoitan vielä, että kansallisten oikeussuojakeinojen tultua käytetyksi on muutoksenhakijalla mahdollisuus saattaa asiansa vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käsiteltäväksi. Ihmisoikeustuomioistuin ei voi muuttaa tai kumota kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen päätöksiä. Jos tuomioistuimen mukaan jäsenvaltio on rikkonut ihmisoikeuksia, voidaan jäsenvaltio määrätä maksamaan valittajalle hyvitystä.
Leni Pispala (vihr.) kirjoitti kolumnin otsikolla “Turvallisempaa naisten päivää ja elämää” (5.–6.3.2022). Kirjoituksessa esitettiin, että Suomi olisi Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille. Jos lasketaan tehtyjen rikosilmoitusten määrää (rikosuhritilasto) niin voidaan todeta, että naiset tekevät usein rikosilmoituksia lähisuhdeväkivallasta. Toisaalta, jos tutkitaan THL hoitoilmoitusrekisteriä niin havaitaan, että miehiä on noin kaksinkertainen määrä sairaalahoidossa lähisuhdeväkivallan johdosta naisiin verrattuna. THL tutkimusprofessori ja psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma selittää tätä eroa miehen naista suuremmalla kynnyksellä tehdä rikosilmoitus lähisuhdeväkivallasta. Hannu Lauerma ei myöskään pidä Suomea erityisen väkivaltaisena maana vaan toteaa ”Suomi ei ole globaalissa vertailussa väkivaltainen vaan keskimääräisen riskin maa, ja väkivaltaa esiintyy hyvin voittopuolisesti vain tietyissä yhteyksissä”. Todennettujen lähisuhdeväkivaltatapausten johdosta on tärkeää, että myös miehille tarjotaan apua lähisuhdeväkivaltaan. Valitettavasti ensi- ja turvakoti järjestelmää voidaan myös väärinkäyttää vaikkapa lapsen vieraannuttamiseen tai henkiseen väkivaltaan.
Kirjoituksessa tuotiin esiin henkinen väkivalta, johon toivoisin kiinnitettävän huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Epäsuoraa väkivaltaa on vaikkapa lapsen vieraannuttaminen tai perättömien rikosilmoitusten tekeminen, jolla pyritään mustamaalaamaan tai aiheuttamaan henkistä kärsimystä toiselle osapuolelle. Tällä voidaan myös hakea taloudellista tai muuta etua. Perättömät väkivaltasyytökset ovat valitettavan yleisiä vaikkapa huoltajuuskiistoissa. Järjestimme Lasten oikeudet ry toimesta pohjoismaisen syrjimiskokemuskyselyn, jossa kartoitettiin ihmisten kokemuksia syrjinnästä lapsiasioissa. Vastauksia tuli 4500, joista Suomesta yli 800. Vastausten perusteella Suomessa isät kokevat pohjoismaista eniten sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää. Tulokset ovat hälyttäviä, kun vastaajista 44% koki syrjintää usein, 43% vastaajista koki henkistä väkivaltaa usein ja 37% lapsista oli kärsinyt merkittävästi tai katastrofaalisesti syrjinnän seurauksena. Olemme jättäneet vetoomuksen valtioneuvoston ministereille tavallisten isien ja lasten syrjinnän lopettamiseksi. Käräjäoikeuden ensikäsittelyssä isät saavat lähihuoltajuuden vain 13% todennäköisyydellä (Oikeuspoliittinentutkimuslaitos, Valkama Litmala 2006).
Suomessa sukupuolittunut tutkimus tai naistutkimus on sinällään arvokasta, mutta sen ei tule johtaa tilanteeseen, jossa asioita tarkastellaan vain naisten näkökulmasta.
In Finland law reform regarding child custody and meeting rights implemented December 1, 2019. First time in finnish history shared parenting has been mentioned in a law but unfortunately not as an primary resolution. European council in their resolution 2079 (2015) to all member states recommends shared parenting as an primary resolution and better recognization of fathers and their importance to children. Resolution was result of large research and data regarding shared parenting and its benefits for children.
Since 2018 when association Lasten oikeudet ry has been founded we have brought latest research to policy makers without result. Our experience is that inspite of latest law reform courts are still not willing to make orders which favors children’s and families well being in form of shared parenting and equal time with both parents.
Latest research based on the registry of the ministry of the justice conducted 2006 (Valkama-Litmala). Courts are favoring father as a primary care giver only 13% by first district court session.
Fathers in Finland are spending tens of thousands or even hundreds of thousands euros just to protect child’s right to its both parents and right to live and be cared by both parents. Both fathers and childrens are compromising their mental health during this process. Based on Nordic survey (2022) which measure experience of gender discrimination in child matters expose dramatic results of fathers discrimination. Finnish fathers experience most discrimination in Nordic countries. We got 4500 answers and from Finland 800 answers. Results are shocking.
44% of fathers has experienced discrimination often, 43% of fathers has experienced mental violance often, 30% of fathers has experienced suicidal thoughts due discrimination and 37% of children has suffered significially or catastrophically due father’s discrimination.
In our own research when we selected randomly one judge from district court which seems to be against fathers we found that one judge during 2018-2020 hasn’t even once favored father as a primary care giver (50 court orders). Relatively common decision has been sole custody to mother and very limited meeting rights to father (typically every second weekend) which is clearly an evidence of fathers discrimination and human rights violation. We brought this evidence to head of district court and he replied us that we are just bitter because of loosing court case. Statistically its impossible that all 50 fathers are not good enough to be a primary care giver. We will continue researching more to get more evidences of fathers discrimination.
UN Committee Right of the Child has already a long time paid attention that in Finland authorities don’t know Child’s rights agreement well enough or make wrong conclusions. As well we have issues to hear and recognize child’s opinion accordingly. We have evidence that even in case of children between 8-12 years courts are not willing to recognize child’s opinion if its favors father.
Domestic child custody law emphasize child’s right to be cared well in a safe environment and parent’s are mandatory to make sure that child’s contact and relationship to other parent will not be compromised in any way and parents must cherish child’s relationship to other parent. This has been recognized as well in European council resolution 2079 (2015) which states.
“take all necessary steps to ensure that decisions relating to children’s residence and to access rights are fully enforced, particularly by following up complaints with respect to failure to hand over a child”
Our experience and data shows that in Finland in case of child deprivation from father authorities are neither not willing or able to enforce meeting right with a father. In practice authorities who are responsible to protect child against violence in forms of parental alienation often take side of the mother and make situation even worse. Many fathers has been eliminated from their child’s life permanently due parental alienation without any reason.
Association Lasten oikeudet has informed government of human right violations without any progress yet.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Vaakakupissa on Nato- tai ei Nato jäsenyys ja niiden seuraukset. Asiaa pitkään pohtineena puolueettomuus politiikan perusteet ovat murtuneet alta. Suomettumisen aika on ohi ja on aika alkaa toimimaan, kuin itsenäinen valtio ilman Venäjän painostusta ja uhkailua. Kauppa venäjän kanssa tulee olemaan vähintäänkin vuosikymmeniä jäissä ja kaikki pyrkivät irtaantumaan Venäläisestä energiasta. Venäjän historiasta tiedetään, että se suosii ”vahvoja” johtajia. Tänään Putin, huomenna joku toinen. Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan, jos se olisi Nato maa. Putin on pitkään puhunut rajojen palauttamisesta, kuin oli ennen vuotta 1914. Provosoimattomien hyökkäysten voidaan olettaa jatkuvan Ukrainan jälkeen. Rassmussen on toki aina toivonut Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyyttä (lähinnä baltian maiden/ Itämeren puolustusta varten), mutta siinä hän on oikeassa, että ikkuna toistaiseksi on auki. Muistakaa myös mitä tapahtui ennenkuin Venäjä hyökkäsi Suomeen. Mm. Väinö Tanner piti mahdottomana ajatuksena hyökkäystä Suomeen. Suomessa tulisi olemaan pisin Naton raja Venäjään ja sotilaallinen kolmio (Muurmanski, Moskova, Pietari) sen vaikutusalueella. Tämä johtaisi Venäjän sotavoimien keskittämiseen lähelle Suomea, mutta Venäjä ei edelleenkään hyökkäisi Nato maahan. Natoon siis pikapikaa.
Petri Kolmonen 