Lapsiasia-aktiivi Petri Kolmonen: Olen syntynyt Torniossa 1971. Perheeseeni kuului isä, äiti, isosisko, isoveli ja suomenpystykorva.
Alakoulun kaksi ensimmäistä luokkaa kävin pienessä puukoulussa, josta siirryin Kivirannan ala-asteelle. Yläkoulun kävin Suensaaren yläasteella, josta menin sitten Tornion yhteislyseon lukioon.
MINULLA oli lapsena vilkas mielikuvitus. Perustin oman etsivätoimiston ja värväsin siihen naapurien lapset. Tein salaisen etsivärekisterin, johon tuli tiedot ja kuvat etsivistä. Teimme lehtijutun kummitustalosta ja haastattelimme talon lähellä asuvia. Olin muuten ainoa etsivä joka uskalsi mennä kummitustaloon.
Tykkäsin kalastella Tornionjoella, joka oli lähellä kotiani. Mummola oli Matkakoskella, jossa käytiin isän ja veljen kanssa uistamassa lohta. Siihen aikaan lohi ei päässyt kunnolla nousemaan, kun merenedustalla oli liikaa kalastajien verkkoja, mutta ainakin saatiin paljon 10 kilon haukia!
Siihen aikaan lapset liikkuivat paljon. Vietettiin aikaa metsissä, joissa rakenneltiin majoja, kiipeiltiin puissa tai leikittiin erilaisia leikkejä. Kotona tykkäsin ampua ilmakiväärillä, soitin sähköurkuja, pelasin Commadore 64 tietokoneella ja urheilin paljon. Hiihdin kilpaa Alatornion pirkoissa, suunnistin ja yleisurheilin. Myöhemmässä vaiheessa tulivat judo ja lentopallo.
MIELENKIINTOISTA on ollut huomata, kuinka lapsuuden aikana opitut taidot ovat siirtyneet aikuisuuteen. Olen ollut tarkka-ampujana Ivalon sissiosastolla, ammattimuusikkona tangokuninkaallisten orkestereissa, perustin Lasten oikeudet yhdistyksen ja tietokoneista tuli yli 20 vuotta kestänyt ammatti. Mielenkiinto samoihin asioihin on säilynyt lapsuudesta asti.
Hauskana muistona lapsuudesta on jäänyt mieleen, kun kaverin kanssa oltiin pihalla ja ammuin jousipyssyllä suoraan ylöspäin miettimättä seurauksia. Pitihän se kiireellä mennä sisälle ikkunasta katsomaan, ja nuoli tippui juuri siihen kohtaan missä hetki sitten seisottiin.
Minä lapsena -juttusarjassa tutut nurmijärveläiset muistelevat lapsuuttaan.
Nurmijärven uutiset 23.10.2021