Huoltajuuspäätöksiä annetaan löysin rantein

YK:n lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti moittinut Suomea siitä, että lapsen oikeuksien sopimus tunnetaan huonosti eikä lapsen etua pidetä ensisijaisena ratkaisuperusteena. Samoin moitetta on tullut lapsen kuulemisesta joka on ollut puutteellista.

Myös korkein oikeus on omissa ratkaisuissaan kiinnittänyt ongelmaan toisinaan huomiota ja todennut, että alioikeuksien valmistelutyö on ollut puutteellista eikä lapsen oikeuksia ja ihmisoikeuksia ole riittävästi huomioitu. Vuoden 2015 väitöskirjassaan OTT Anja Hannuniemi kirjoittaa, että hyvin paljon lapsia annetaan väärälle vanhemmalle osin riittämättömien selvitysten, osin esimerkiksi uskomusten takia.

Sanna Koulu puolestaan kertoo väitöstutkimuksessaan 2014, että vaikka lapsen etu näkyy esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuissa fraasitasolla, päätöksiä tehdään rutiininomaisesti huomioimatta sitä. Koulu kutsuu vanhemman hoivaa lasta kohtaan oikeuksien sokeaksi pisteeksi, vaikka hoiva vaikuttaa lapsen kehitykseen oleellisesti. Siksi ennen huoltajuuspäästä tulisi pyrkiä selvittämään miten paljon lapsi on saanut vanhemmalta aikaa ja huomiota, onko vanhempi läsnäoleva vanhempi joka kuuntelee, lohduttaa, leikkii sekä huomioi lapsen tarpeet. Tätä tarkoitusta varten tulisi myös lasta kuulla asiantuntevasti. Sanna Koulun väitöskirjan johtopäätöksiin kuuluu lisäksi, että lapsen etua tulisi avata laissa ja kirjata erityisesti hoivan merkitys lakiin. Toisaalta voisi myös kysyä onko lapsenetu ainoa oikea ratkaisuperuste, kun tutkitusti lapselle on tärkeää säilyttää hyvä suhde molempiin vanhempiin. Lapsenedun löyhä tulkinta sekä lähihuoltajuuden korostaminen johtaa väistämättä kilpailutilanteeseen joka ei ole lapsenedun mukainen. Osalla vanhemmista saattaa myös olla väärä motiivi saada lapsen lähihuoltajuus, koska vanhempi hyötyy siitä taloudellisesti.

Jos oikeus on päätynyt väärään ratkaisuun on sitä hyvin vaikeaa saada korjattua suomalaisessa kulttuurissa. Helsingin hovioikeus muuttaa vain nelisen asumisratkaisua vuodessa. Tämä johtaa turhiin, pitkittyneisiin ja kalliisiin huoltajuusriitoihin joka kaikki on poissa lapsen hyvinvoinnista.

Yksiselitteisempi laki, joka huomioisi molempien vanhempien tärkeyden lapsen elämässä ja joka pohjautuisi laajoihin tutkimuksiin vuoroasumisesta, voisi tätä epäkohtaa korjata. Tutkitusti lapsen hyvinvoinnille tärkein tekijä on vanhemman ja lapsen välinen suhde sekä vanhemman osallisuus lapsen arjessa. Jos aika jakautuu epätasaisesti lapsen ja vanhempien välillä on riski siihen, että lapsen ja vanhemman välinen suhde kärsii ja vanhempi ei pääse osalliseksi lapsen arjessa. Nämä tekijät tulisi tuomareiden paremmin huomioida, kun uusi lapsenhuolto ja tapaamisoikeus laki astuu voimaan 1.12.2019. Uudessa laissa sentään huomioidaan vuoroasuminen, mutta painotetaan tutkimustiedon vastaisesti, että vanhempien tulisi olla erityisen sopuisia tai vuoroasuminen ei sopisi pienille lapsille.

Professori Edward Kruk on todennut, että lain tulisi olla yksiselitteinen ja lähtökohtaisesti tulisi pyrkiä maksimoimaan lapsen aika molempien vanhempien kanssa. Vuoroasumisesta voitaisiin poiketa vain, jos on näyttöä lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai laiminlyönnistä. Yleisin väkivallan muoto lasta kohtaan on laiminlyönti joka korostaa Sanna Koulun havaintoa hoivan merkityksestä. Samoin voitaisiin poiketa, jos on olemassa muita konkreettisia syitä jotka eivät mahdollista vuoroasumista. Tällainen voisi olla vaikkapa vanhempien välinen pitkä etäisyys. Laki joka pyrkii maksimoimaan luonaoloajan molempien vanhempien luona löytyy Arizonasta sekä Kentuckysta josta on saatu hyviä kokemuksia mm. vähentyneinä huoltajuusriitoina, -kuluina sekä lisääntyneenä lasten hyvinvointina. Vastaavanlaista lakia suunnitellaan käyttöönotettavaksi 20 osavaltiossa.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta Suomi kuuluu Euroopan heikoimmin suoriutuviin maihin. Tilanteen koheneminen edellyttää tuomareiden ja sosiaalityöntekijöiden koulutusta. Päätösten laatua pitäisi myös seurata, kunnes lasten oikeudet ja lapsenetu paremmin huomioidaan oikeuden ratkaisuissa. Ongelman laajuus on mittava, koska lähes puolet avioliitoista päätyy eroon. On sekä kansantalouden, että ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että sijoitamme lapsiimme.

Lapsemme ovat meidän tulevaisuutemme, joten miksi heidän tulevaisuutensa pilataan huoltajuuspäätöksillä, jotka pahimmillaan sotkevat koko lapsen elämän?

Petri Kolmonen

Lasten oikeudet ry

puheenjohtaja