Tuomarin käsityksen anatomia

OTT Anja Hannuniemi on todennut, että lapsioikeus on sekaisin Suomessa. Tähän on helppo yhtyä empiirisen tutkimustiedon mukaisesti. Lain tulisi olla lähtökohtaisesti yksiselitteinen joka jättäisi vähemmän tulkinnanvaraa, jolloin se vähentäisi myös päätösten virhemarginaalia. Tällaiseen johtopäätelmään on päätynyt mm. professori Edward Kruk. YK Lapsen oikeuksien näkökulmasta asia on yksiselitteinen ja lain tulisi ennenkaikkea turvata lapselle oikeus hänen molempiin vanhempiinsa. Jos luonaoloaika toisen vanhemman luona jää lyhyeksi lapsi alkaa vieraantumaan vanhemmasta joka on vastoin lapsen oikeuksien sopimusta.

Vaikka lapsenetu on määritelty lastensuojelulaissa niin sekin on aikuisten käsitys lapsenedusta. Tämä asetelma jättää tulkinnanvaraa ja muodostaa kilpailutilanteen vanhempien välillä. Tämä on ongelmallista lapsen oikeuksien näkökulmasta ja vaarantaa sopimuksen yleisperiaatteen oikeudesta molempiin vanhempiin. Vain painavista näyttöön perustuvista syistä tasapuolisesta asumisesta voitaisiin poiketa. Näitä syitä voi olla vaikka lapseen kohdistunut väkivalta tai laiminlyönti. Lapsen laiminlyönti on yleisin lapsiin kohdistuva väkivallan muoto. Vakavat syytökset tulisi käsitellä rikosoikeudessa, ei lapsenhuollosta päätettäessä.

Tasapuolinen luonaoloaika yleistyy maailmalla kovaa vauhtia joka on tutkimustiedon mukaista. Viimeisin uutinen kuultiin Missourista jossa tällaista lakia suunnitellaan. Suomen lain vanhoillisuudesta kielii se, että laissa ei ole edes mainintaa tasapuolisesta vuoroasumisesta. Edelleenkin lapsia määrätään hyvin epätasaisin luonaoloajoin vanhemmille. Hannuniemi on myös todennut, että pitkittyneissä huoltoriidoissa vanhemmat tulisi määrätä psykologin arvioitaviksi. Pitkittyneet huoltoriidat yleisesti johtuu lähivanhemman omavaltaisesta käytöksestä kuten vieraannuttamisesta tai huoltokiusaamisesta. Vieraannuttavista vanhemmista noin 60% on personaallisuushäiriöitä jotka vaarantavat lapsen kehityksen sekä oikeuden molempiin vanhempiin.

Tuomarin rooli lapsen asiasta päätettäessä on ongelmallinen, koska tuomarilla on liikaa valtaa tehdä omia käsityksiä tuntematta lasta sekä vanhempia. Tähän lisättynä olosuhdeselvitys joka usein on liian pintapuolinen. Tuomarilla on oikeus pyytää lisää tietoa lapsen ja vanhempien olosuhteista sekä vanhemmista itsestään. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu jolloin tuomari päättää lapsen huoltajuudesta puutteellisin tiedoin. Näin ei tietysti vastuullinen tuomari toimisi, mutta se on yleistä suomen oikeudessa. Kun tietoa ei ole riittävästi oikeus muuttuu teatteriksi, jossa vanhempi joka hallitsee parhaiten teatterilavan on todennäköinen voittaja. Se joka saa tuomarin empatiat puolelleen vaikka valehtelemalla tai vuodattamalla krokotiilin kyyneleitä oikeudessa. Usein myös kausaalisuus puuttuu päätösten perusteluista. On luonnollista, että vanhemman huonoa käytöstä toista vanhempaa tai lasta kohtaan tuodaan esille oikeudessa. Etenkin, jos se on näyttöön perustuvaa. Tätä ei voi tulkita yksioikoisesti siten, että vanhempi suhtautuu negatiivisesti toiseen vanhempaan, koska väitteet ovat tosia. Tällaisella ajattelutavallahan mitä kelvottomampi vanhempi kyseessä sitä paremmat mahdollisuudet voittaa!

Toivoisin, että jatkossa oikeus keskittyisi lapsen ja hänen vanhempiensa suhteen turvaamiseen. Lapsi ei kaipaa kilpailua vaan oikeuden molempiin vanhempiinsa.

Vahvistaaksemme lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa sekä taloudellista oikeudenmukaisuutta tulisi uuden hallituksen ottaa hallitusohjelmaan myös kuntalain muutoksen. Kuntalain muutoksella lapsi voitaisiin rekisteröidä kahteen osoitteeseen. Tämä mahdollistaisi mm. tukien tasapuolisen jakamisen sekä oikeuden koulukyyditykseen kahdesta osoitteesta. Myös Kelan pääjohtaja suhtautuu tähän muutokseen myönteisesti.child-3194977_640