Vaikka tiedämme, että isän rooli on korvaamattoman tärkeä lapsille ja heidän kehitykselleen, yhteiskunta ei vieläkään osoita isille sitä arvostusta, jonka he ansaitsevat. Tänä päivänä isät ovat läsnäolevia, aktiivisia ja rakastavia vanhempia. Silti he joutuvat yhä puolustamaan lapsen oikeutta omaan isäänsä ja perustelemaan omaa vanhemmuuttaan maassa, joka ylpeilee tasa-arvon ihanteilla. Tässä asiassa yhteiskunta muuttuu tuskallisen hitaasti.
Perinteiset sukupuoliroolit, äitiyden ihannointi, yhteiskunnalliset tukijärjestelmät ja isien osallisuuden vähättely heijastuvat edelleen moniin asenteisiin ja käytäntöihin. Media, stereotypiat, oikeuskäytännöt, lainsäädäntö, työelämän asenteet, yksinhuoltajuuden yleisyys ja kulttuurilliset vaikutukset vaikeuttavat isien asemaa.
Tutkimuksista tiedämme, että isän läsnäolo edistää lapsen emotionaalista hyvinvointia, turvallisuudentunnetta, itseluottamusta, koulumenestystä, kognitiivista kehitystä ja tunteiden säätelyä. Se kehittää myös lapsen sosiaalisia taitoja, terveitä ihmissuhteita, itsehillintää, vastuullisuutta ja kestävyyttä. On tärkeää muistaa, että lisääntynyt aika isän kanssa ei vähennä äidin merkitystä lapselle.
Laajat tutkimukset osoittavat, että erolapsen ja perheen hyvinvointi on parhaimmillaan, kun lapsi viettää yhtä paljon aikaa kummankin vanhemman kanssa. Tämän vuoksi yhdistyksemme ajaa lakiin lähtökohtaista vuoroasumista, josta on saatu hyviä kokemuksia maailmalta. Vuoroasumisesta poikettaisiin vain, jos on näyttöä lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai laiminlyönnistä. Tutkimustieto, Euroopan neuvoston suositukset ja onnistuneet kansainväliset kokemukset tulisi viimein tuoda osaksi lainsäädäntöämme. Tämän muutoksen myötä voisimme vähentää vanhempien välistä riitaisuutta ja yhteiskunnan menoja.
Tänäkin vuonna isänpäivän juhlapuheet raikuvat, mutta missä viipyvät teot? Arvostus ansaitsee todellisia tekoja – ja isät ansaitsevat todellisen arvostuksen.
Isät, pitäkää lippu korkealla – olette korvaamattoman tärkeitä lapsillemme!
Hyvää isänpäivää!
Petri Kolmonen 