Kuka pelastaisi lapset narsistiselta vanhemmalta?

Vakavia narsistisia oireita on noin kahdella prosentilla ihmisistä. Erilaisia persoonallisuushäiriöitä on arvioitu olevan noin 5—15 prosentilla väestöstä. Ottaen huomioon persoonallisuushäiriöisten yleisyyden, on tarpeellista, että vanhempia ja vanhemmuutta arvioidaan systemaattisesti eron tullessa. Arvion tulisi tehdä puolueeton asiantuntija kuten psykiatri.

Ilman asiantuntevaa arviota iso osa lapsista päätyy narsistiselle tai persoonallisuushäiriöiselle vanhemmalle, joka altistaa lapsen psykososiaalisille ongelmille sekä psykiatrisille sairauksille myöhemmin elämässä.

Vanhemmuuden arviointi ei tule olla vapaaehtoista, kun on kyseessä lapsen etu.

Tarina A.

Äiti sai yksinhuoltajuuden käräjäoikeuden päätöksellä, koska isä oli lyönyt äitiä ja isä sai tuomion pahoinpitelystä. Isä valitti, että äiti ärsytti ja provosoi häntä päivittäin kunnes hänellä meni hermot.  Isän valituksista johtuen sosiaalityöntekijät määräsivät sekä äidin, että isän eri psykiatrien arviointeihin. Lopputuloksena todettiin, että isällä on lievää autismia ja äiti on vahvasti narsistinen. Asiaa käsiteltiin uudelleen käräjäoikeudessa, jossa tuomari siirsi yksinhuoltajuuden isälle johtuen äidin narsismista vaikka isällä oli tuomio väkivallasta.

Tarina B.

Äidillä oli vahvat narsistiset piirteet, mutta sitä ei huomattu viranomaisten toimesta. Äiti syytti isää väkivallasta, epävakaasta persoonasta, alkoholismista sekä siitä, että hän ei saanut ruokaa ja joutui istumaan sekä nukkumaan lattialla. Äiti ei tyytynyt mustamaalaamaan isää pelkästään viranomaisille vaan myös isän lähipiirille, sukulaisille sekä työntekijöille. Myöhemmin äiti tunnusti valehdelleensa lastenvalvojalle väkivallasta. Äiti tunnusti julkisesti myös valehdelleensa siitä ettei saanut ruokaa.  Isä kykeni todistamaan alkoholismin sekä epävakaan persoonan valheiksi lääkärintodistuksella.

Isä kuitenkin syyllistyi kritisoimaan äidin käytöstä viranomaisille liittyen äidin valehteluun sekä äidin tekemään lapsikaappaukseen. Äiti kieltäytyi kaikista lisäselvityksistä, kuten vuorovaikutusarviosta eikä halunnut osallistua sovitteluun.  Tuomari totesi päätöksessään isän olevan negatiivinen äitiä kohtaan, koska hän oli kritisoinut äitiä. Tuomari jätti kuitenkin kokonaan huomioimatta äidin suorittaman mustamaalaamisen eri viranomaisille ja eri henkilöille sekä lapsikaappauksen vaikka isä todettiin sovittelevaksi sekä paremmin soveltuvaksi tukemaan lasta kasvatuksessa. Isän vuorovaikutus lapsen kanssa todettiin myöhemmin erityisen läheiseksi ja äidin ja lapsen vuorovaikutus etäiseksi.

Näiden kahden tarinan välillä on yksi oleellinen ero. Tarina A päättyi onnellisesti, koska vanhempia arvioitiin psykiatrin toimesta. Tarina B päättyi huonosti ja lapsi asuu narsistisen vanhemman luona jolla on heikommat edellytykset toimia kasvattajana. Tämä siksi koska psykiatri ei arvioinut vanhempia.

Tuomarin päätös Tarina B:ssä on täysin järjen vastainen.

Siviilioikeuden emeritus professori Erkki Aurejärvi Helsingin Yliopistosta on kirjoittanut, että tuomarit jotka tekevät päätöksiä arkijärjen vastaisesti tulisi tuomita virka-aseman väärinkäytöstä. Tuomio voi olla vakavissa virkarikkomuksissa  4 kuukautta—2 vuotta vuotta vankeutta. Aurejärvi myös totesi, että hovioikeus on yhtä pelleilyä. Väitettä tukee se tosiasia, että Helsingin hovioikeudessa on vain yksi tai kaksi käräjäoikeuden päätöstä vuodessa, jossa asumisratkaisu muutetaan isän hyväksi.

Narsistisia oireita:

• Yritys jatkuvasti todistaa, että on muita parempi: muiden väheksyminen
• Taipumus ymmärtää väärin muita ihmisiä ja ylireagoida heidän tekemisiinsä
• Äärimmäinen itsekeskeisyys
• Empatian puute
• Muiden väheksyminen ja nöyryyttäminen
• Hierarkkinen ajattelutapa
• Omaa vain yhden perspektiivin asioihin
• Tuntee herkästi, että häntä kohdellaan loukataan tai kohdellaan väärin
• Vihan ilmaukset voivat saada valtavat mittasuhteet
• Julma kielenkäyttö
• Kyvyttömyys pyytää anteeksi ja myöntää virheensä

OTT Anja Hannuniemi on omassa väitöskirjatutkimuksessaan (103 tapausta) todennut, että iso osa lapsista päätyy väärälle vanhemmalle, koska tuomareilta puuttuu psykologinen osaaminen arvioida lapsen etua. Samasta ilmiöstä kertoo myös isien suuri voittoprosentti käräjäoikeuden jatkokäsittelyissä tai se, että jopa 25 prosenttia riitaisten vanhempien lapsista oikeuden päätöksen jälkeen tulee huostanotetuksi. Lapset yleisesti otetaan pois vanhemmalta joka on käyttäytynyt huonosti toista vanhempaa ja lasta kohtaan (esimerkiksi vieraannuttaminen). Vieraannuttajista on arvioitu, että heillä noin jopa 60 prosentilla ilmenee jonkinasteisia persoonallisuushäiriöitä.

On käsittämätöntä välinpitämättömyyttä jättää selvittämättä asiat perusteellisesti, koska kyseessä on lapsen elämä!